Sari Blomberg (sit) oli kirjoituksessaan (9.3.) sitä mieltä, että kunnallisvaaleissa tarvitaan sitoutumatonta osaamista. Kirjoittajan mukaan riittää kun on halua vaikuttaa oman kaupunkinsa asioihin. Se on tietenkin ehdoton edellytys ehdokkaalta itseltään, mutta myös edellytys Blombergin peräänkuuluttaman oikeusturvan suhteen äänestäjiä kohtaan.
Samassa kirjoituksessa vaaditaan kuitenkin hyvin epäloogisesti toimia Suur-Kouvolan viideltä kansanedustajalta lakimuutosta varten. Toimia siis odotetaan politiikkaan sitoutuneilta kansanedustajilta, jotka eri puolueiden listoilta eduskuntaan valittiin. Sen toiveen hyväksyn ja otan vastaan. Näin suomalainen demokratia toimii. Eikä asia kuntatasollakaan juuri toisenlainen ole.
Kouvolan menestyminen ei ole kiinni siitä, kuinka paljon politiikkaan sitoutumattomia ihmisiä on päätöksenteossa mukana. Pikemminkin asia on päinvastoin. Vaikutusta on huomattavasti enemmän sillä, kuinka pystymme ajamaan asioita eteenpäin valtakunnan tasolla tai kuinka paljon päätöksillämme on vaikutusta oman alueemme ulkopuolelle.
Kirjoittajan otaksuma, että sitoutumattomuus puoluepolitiikkaan veisi Elimäen, Valkealan, Anjalankosken tai Jaalan asioita paremmin eteenpäin, on ikävä kyllä harhaa. Olisivatko esimerkiksi Lahti, Tampere, Jyväskylä tai Oulu kehittyneet kaupallisiksi keskuksiksi ja muuttovoittajakunniksi, jos olisivat sitoutumattomina keskittyneet paikalliseen vaikuttamiseen? Olisiko esimerkiksi Lahden moottoritie rakentunut sitoutumattomien ajamana ja vaatimuksesta? En oikein usko.
Tulevasta Kouvolasta tulee Suomen kymmenenneksi suurin kaupunki. Menestyksen eväät ovat omissa käsissämme. Tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, kuinka vahvan aseman alueemme kansanedustajat saavat omissa puolueissaan ja eduskuntaryhmissään. Eli kuinka suoran linjan kaupunkimme tuleva virkamiesjohto ja poliittiset päättäjät saavat Arkadianmäelle. Sitoutumattomilla ei siellä edusmiestä tai -naista ole.