Vaalirahakohu ei ota laantuakseen. Miksipä laantuisi – tuleehan koko ajan uutta muistikuvaa tapahtumien kulusta eetteriin. Asioiden käsittelytapa on kuitenkin erikoinen. Samaan aikaa kun itse muistetaan enemmän, niin väitetään tiedotusvälineitä asioiden sekoittamisesta ja turhan kohun lietsomisesta.
Vanhanen on myös toistanut haaveensa, että kaikki puolueet velvoitettaisiin lailla julkistamaan saamansa yli 5 000 euron lahjoitukset. Miksi ihmeessä Vanhanen yrittää puuttua muiden puolueiden toimintaa, kun ei itse muista edes johtamansa puolueen asioita. Koko sotkua ei olisi, jos keskustan johto muistaisi aina kaiken, eikä vain sen verran kuin heidän mielestään on tarpeen. Vaalirahoitussotku on tällä hetkellä ihan Keskustan oma asia ja se miten he sen hoitavat, on heidän erinomaisuuttaan tai taitamattomuuttaan.
Muistettava kuitenkin on, että keskusta ei asioissa tullut esiin pyhää hyvyyttään ja rehellisyyttään, vaan pakon edessä.
Poliittisen toiminnan rahoittamiseen osallistuneiden tahojen ilmoittaminen jälkikäteen ei ole mitenkään yksinkertaista. Mukanahan saattaa olla tahoja, jotka eivät nimeänsä julkisuuteen halua. Saahan nimen ilmoittaminen aikaan sen, että muut puolueet ovat sen jälkeen kysymässä, miksi ei meille myönnetty? Asia on vähän niin kuin liikesalaisuus ja siksi sitä pitää kunnioittaa. Kun lahjoitus ei ole edes verovähennys kelpoinen menoerä, vaan suora kulu lahjoittajalle, niin huonon halukkuuden nimen ilmoittamiseen ymmärtää.
En halua tällä kirjoituksella puhtaaksi pestä edustamaani puoluetta. Totean vain, että jos epäselvyyksiä esiintyy meillä, on silloin meidän aika selvittää asioita. Meidän ei silloin tulisi yrittää kaataa ongelmia muille puolueille. Sen kuitenkin tiedän, että meillä palloa ei pomputeltaisi johdon kesken kuin kuumaa perunaa, vaan puheenjohtaja itse asian selvittäisi. Sen verran hyvin Jyrkin tunnen.
Tämä ei ole hallitusyhteistyö kysymys, vaan puolueiden omien asioiden selvitystä. Toiset vain tekevät sen suureen ääneen julkisuudessa ja toiset kaikessa rauhassa normaaliin tapaan.