Runsas puolivuotta yhteistä suurta Kouvolaa ja Elimäeltä kuuluu kummia. Ei oikeastaan kummia, vaan sieltä on ilmoitettu, että uusi kunta ei ole tuonut mitään hyvää Elimäelle. Lohdutuksen sanana voisi lausua, että ei ole tuonut muuallekkaa, eikä tuo vielä vähään aikaan.
Ymmärrän elimäkeläisten tuskaa hieman. Lukion lopettamisuhka Elimäeltä nähdään ainoastaan uuden Kouvolan mukana tuomana vitsauksena, kun se muualla nähdään vain ikävänä kehityssuuntana lasten määrän vähentyessä. Tosiasia on, että koko kouluverkkoa joudutaan aivan varmasti katsomaan vielä moneen kertaan tulevien vuosien aikana. Tyhjiä kouluja kun ei kannata pitää.
Takavuosina taistelin Tornionmäen koulun puolesta samoja argumentteja vastaan. Silloin Torkkari piti väkisin lopettaa ja Mansikka-ahon koulu vierestä remontoida. Ei lopetettu vaan otettiin lisää aikaan ja päätettiin katsoa loppuuko ne lapset oikeasti vai ei. Eivät ole loppuneet – ainakaan vielä.
Missä sitten nyt epäonnistuttiin. Oikeastaan samassa asiassa, ruvettiin pitämään ennustetta faktatietona ja tehtiin sen mukaan suunnitelmia. Järkevää toimintaa monessa muussa asiassa, mutta ei näin tunnepitoisessa, kuin lähikoulu kaikille on. Toisaalta miksi tehdä töitä muuttovoittokunnan eteen jos suunnitellaan tulevaisuutta kuitenkin laskevien käyrien mukaan. Eli asiassa on pidetty turhaa kiirettä.
Toinen epäonnistuminen tuli tiedottamisessa. Muutama kuukausi ollaan oltu yhdessä ja viereisen kaupungin entinen kaupunginjohtaja Mattila ilmoittaa uudella mandaatillaan lukion lopettamisesta Elimäellä sekä oman entisen kaupungin lukion remontointisuunnitelmista. Ei sitä kukaan purematta niele. Ei ainakaan Elimäellä.
Tämä koulukysymys on vasta esisoittoa monien muiden asioiden tullessa samaan tienhaaraan. Toimintoja yhdistetään ja välimatkat tulevat kasvamaan kunnallisten palveluiden luokse. Sopii vaan toivoa, että päätökset ovat oikea aikaisia ja perusteltuja.
Uuden Kouvolan rakentaminen on muutenkin työlästä hommaa – ei siis enää kömmähdyksiä perusasioissa.