Viime maanantaisessa (28.9.) Kouvolan kaupunginvaltuustossa keskusteltiin kunnallisveroprosentista. Korotusta yleisesti vaativat sosialidemokraatit ja vasemmisto. Kokoomus puolestaan vastusti sitä hyvin selkeäsanaisesti. Itsekin ilmoitin puheenvuorossani perustellun ja kielteisen kantani korotusta kohtaan.
Vastustin veronkorotusta, koska mitään päätöksiä tai linjanvetoja ei vielä ole tehty. Valtuutetuille ei myöskään ole esitetty minkäänlaista henkilöstösuunnitelmaa tuleviksi vuosiksi. Minua ihmetyttää, että demarit laittaisivat kuntalaiset heti maksumiehiksi, vaikka kuntien yhdistymistä perusteltiin juuri sen tuomilla rakenteellisilla eduilla.
Veronkorotus on toki valtuutetulle helpoin tapa hoitaa kaupungin kassaan lisää kahisevaa. Näin ei tarvitse karsia mitään, eikä juuri perehtyä asioihin muutenkaan. Normaali tilanne jokaisen henkilökohtaisessa taloudessa on se, että rahojen loppuessa karsitaan kuluja. Näin pitäisi kuntatalouttakin hoitaa – tai ainakin edes yrittää.
Ymmärrän sen, että Kouvola on puun ja kuoren välissä yhdistymissopimuksen takaaman henkilöstön irtisanomissuojan kanssa. Siitä huolimatta kuntalaisilla on lupa odottaa edes joitakin avauksia ja esityksiä kunnan taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Veronkorotus ei todellakaan ole ainut vaihtoehto.
Mielestäni ennen veroprosentin nostoa pitäisi selkeästi esittää toimenpiteitä, joita tarvitaan talouden tasapainottamiseksi sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä. Meillä olisi oltava kartta, johon on merkitty kuljettava reitti ja toimenpiteet reitin varrelle. Strategiaksikin tällaista kutsutaan. Veronkorotus nyt olisi vain lisäajan ostamista kuntalaisen kukkarosta. Jos nimittäin veronkorotus toteutetaan, paineet rakenteiden uusimiseksi loppuvat. Siihen ei varaa ole.
Veronkorotuksen perusteluiden kyytipoikana käytettiin pelotetta velan määrästä, joka on edessä neljän vuoden päästä. Tarvittavan velan määrä on ensi vuonna 13 milj € ja neljän vuoden päästä 52 milj €. Laskutoimitus on oikein, mutta mikä kouvolalaisten kannalta on pahinta – se tarkoittaa juuri sitä, ettei rakenteille tehdä mitään, eikä henkilöstömitoitusta päivitetä. Tähän ei pidä suostua.
Puolueiden toimintatavoissa on eroja. Siinä missä Kokoomus kävisi kiinni itse ongelmaan ja etsisi vaihtoehtoisia ratkaisuja – demarit näyttävät lykkäävän ikävien päätösten tekemistä rahoittamalla kalliita toimintamalleja. Ennen yhdistymistä tiesimme, että demarivetoiset kunnat olivat alijäämäisiä, nyt tiedämme miksi.