Hävisin äänestyksen eläkeläisten ilmaisia uimahallimaksuja vastaan yhdellä äänellä maanantain kaupunginvaltuustossa. Valtuusto myönsi etuuksia ryhmälle, joka ei niitä ryhmänä tarvitse. Minulla ei ole mitään eläkeläisiä vastaan, mutta heitä ei voi tarkastella lähtökohtaisesti rinnasteisena erityisryhmänä vammais- vanhus- tai sosiaalisesti maksukyvyttömien ryhmien kanssa.
Sivistystoimi on jo valmiiksi ensi vuoden osalta siinä tilanteessa, että kolme iäkkäistä ja huonokuntoisista vanhuksista koostuvaa erityisryhmää menettävät varojen puutteessa kuljetuksen uimahallipalveluiden ääreen. Jos menetetyt sivistystoimen tulot otetaan saman hallintokunnan kassasta, voi liipaisimella olla vielä muitakin erityisryhmiä. Tätä en voi hyväksyä.
Kyllä maailma on muuttunut lyhyessä ajassa. Demarit olivat ennen niitä, jotka yrittivät pitää sosiaalisesta tasa-arvosta kiinni, nyt nämä tulonsiirtoehdotukset tulevat heiltä. Sosiaalinen tasavertaisuus toteutuu vain juhlapuheissa.
Tiedämme, etteivät Kouvolan verovarat lisäänny tulevaisuudessa – jaettavaa on paljon nykyistä vähemmän tulevina vuosina. Olisi tärkeää yrittää pitää kiinni periaatteesta, että ylimääräisiä etuuksia myönnetään vain niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Lähtökohtaisesti sairaat, lapset ja vanhukset tarvitsevat yhteiskunnan auttavaa kättä paljon useammin ja enemmän kuin työelämästä eläkkeelle siirtyvät ihmiset.
Omituiseen asemaan joutuvat myös ne perussuomalaiset valtuutetut, jotka nyt puolsivat eläkeläisille etuutta, mutta jo huomenna taas vastustavat kouluverkkouudistusta. Samoja rahoja sivistystoimessa pyöritellään, jos menoja lisätään yhtäällä, niin toisaalla jostain otetaan aina pois.
Ensimmäistä kertaa minua valtuutettuna hävettää tehty ja huonosti valmisteltu päätös. Millaisen kuvan annamme kuntalaisille päätöksenteosta? Mikä ohjaa toimintoja, oma etu vai kuntalaisten tasapuolinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus hyvinvointipalveluita tarjottaessa?
Jari Larikka
Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (kok.)