Yleinen

30 000€ vaalirahakatto?

Keskustelu uudesta vaalirahalaista heräsi taas eloon eduskunnan aloittaessa viimeisen syysistuntokauden ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Oman lisämausteensa soppaan antoi nyt poliisi joka lausui hämmentävästi, että on ihan herrassa, mihin poliittisten yhdistysten ja valitsijayhdistysten keräämät varat jatkossa menevät. Mielestäni näin on ollut aina – ei pelkästään uudistuksen jälkeen.

Olen lausunut jo moneen kertaan, että uusi vaalirahalaki ei tuo mitään oleellista uudistusta entiseen. Ehdokkaan pitäminen ilmoitusvelvollisena, eikä kirjanpitovelvollisena on edelleen suurin yksittäinen epävarmuutta lisäävä tekijä kilpailussa äänestäjistä. Kaikki perustuu rehellisyyteen samalla tavoin kuin aikaisemminkin.

Demariehdokkaiden vaatimukset erikseen sovittavasta vaalirahakatosta on oma lukunsa. Kaunis ajatus, jonka seuranta voi perustua vain rehellisyyteen. Kouvolan Sanomien ( 06.09) jutussa tuli hyvin keskustan istuvien kansanedustajien mielipiteenä julki se mikä on kolikon toinen puoli. Vaikka kampanjoiden pysyminen kohtuudessa on kaikkien etu, niin rajoittamisessa on omat riskinsä.

Edustajakollegojeni toiveet vaikka alemmastakin katosta kuin ehdotettu 30 000 € kertoo omaa kieltään asian monimutkaisuudesta. Demariehdokkailla tuskin oli tarkoituksena turvata istuvien edustajien tulevaisuutta, minkä vaalirahakatto saattaisi toteutuessaan tehdä. Onhan selvää, että mitä alhaisempi raja saataisiin sovittua, niin sitä vaikeampi olisi istuvaa kansanedustajaa haastaa.

Tosin demareilla on Kymessä sen verran paljon edustajan paikasta luopujia, että samallaista istuvan kansanedustajan haastamista heillä ei ole kuin muilla suurilla puolueilla. Toive kohtuullisesta, samansuuruisesta vaaleihin käytettävästä rahamäärästä, on siis ymmärrettävää ja heille toimivaa politiikkaa.

Koko järjestelmän kannalta olisi parempi, että keskityttäisiin avoimuuteen ja rehellisyyteen eri rajoitusten sijaan. Mielestäni olisi yksinkertaisinta, että puolueet suosittelisivat ehdokkailleen oman kampanjansa rahaliikenteen hoitamista toimivan aatteellisen perusyhdistyksen kautta. Näissä on omat tilintarkastajat ja yhdistyksen hallitus vastaa toiminnasta kokonaisuudessaan. Eli valvonta tulisi suoritettua paremmin, kuin sitä nyt edellytetään.

Oman valitsijayhdistyksen perustaminen parin luotettavan kaverin kanssa ei välttämättä ole juuri nyt se asia johon kannattaa panostaa. Keskustan ex puoluesihteeri Korhonen jo sitä kokeili tunnetuin seurauksin.

Hoidin viime eduskuntavaaleissa oman rahaliikenteeni Kymen Lukon Kokoomuksen kautta. En ole jäsenenä yhdistyksessä, joten en voinut vaikuttaa myöskään päätöksentekoon. Suosittelen tätä mallia kaikille ehdokkaaksi aikoville. Kun et ole päättämässä sinua koskevissa raha-asioissa, jää aikaa enemmän kentällä olemiseen ja toiminnan läpinäkyvyys on taattu.