Keskustelu pakkoruotsista on ollut vilkasta Kokoomuksen kesäisen puoluekokouksen jälkeen. Varsin monen mieleen jäi kokouksen päätös (edes jonkinlainen) pakkoruotsista luopumiseksi. Nyt keskustelua aiheesta Kaakkois-Suomessa on aktivoinut pääministeri Mari Kiviniemen ehdotus alueellisesta kokeilusta Venäjän kielen hyväksi.
Opetusministeri Henna Virkkusen kanta on kuitenkin edelleen hallitusohjelman mukainen, eikä Kiviniemen ehdotus näin ollen ainakaan lähitulevaisuudessa toteutune. Ruotsin kielen vahva historiallinen tausta vaikuttaa yhä voimakkaasti päätöksiimme. Virkkusen mukaan tarvittaisiin todella vahvat perusteet, jos kotimaisten kielten opetusperiaatteista luovuttaisiin.
Näin varmasti on, siksi ainakin itäisessä Suomessa asiasta halutaan keskustella. Yksi vahva peruste on se, ettei ruotsin kieltä tarvita arkikäytössä, eikä kaupankäynnissä. Venäjän kielen osaamattomuus puolestaan koetaan jo kauppaa ja arkielämää rajoittavaksi tekijäksi.
Herää kysymys siitä, että miksi pienen Suomen kannattaa opetella kieltä, jota puhuu toinen melko pieni kansa läntisessä naapurissa? Maailma on muuttunut paljon siitä, kun Ruotsin ja Suomen suhdetta toisiinsa on aikanaan määritelty tai ruotsin kielen osaamisesta on ollut meille erityistä hyötyä. Liittäisin tähän kielipolitiikkakeskusteluun mieluusti ajattelun kansallisista avaintekijöistä Suomen ja suomalaisten menestymisessä maailmalla.
En kannata sitä, että pakkoruotsista luopumisella vähennettäisiin kielten opiskelua. Haluan valinnanvapautta kielten opiskeluun. Englannin kielen lisäksi jonkin toisen vieraan kielen opiskelun pitäisi olla pakollista. Venäjä, saksa, ranska tai espanja tulevat mieleeni ensimmäiseksi. Toinen vahva peruste olisi vahvistaa suomalaisten kielellistä osaamista niissä kielissä, joita maailmalla tarvitaan. Toki ruotsiakin pitäisi edelleen kaikkien halukkaiden saada lukea.
Hongkong on yksi maailman kaupan keskuksista. Se on sitä varmasti sijaintinsa vuoksi, mutta kielelliset syyt vaikuttavat myös. Hongkongissa on myös kaksi virallista kieltä, englanti ja kiina. Nämä kaksi kieltä yhdistävät sekä kansoja että maanosia.
Suomessa pitäisi vahvistaa kielten opetusta maailman valtakielien suuntaan. Maailma ympärillämme muuttuu myös kieliasioissa ja senkin kanssa on elettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Kielimuurit pitää murtaa ja suhtautua tulevaisuuteen luovasti.
Mielestäni se, että ruotsin kielen pakko-opiskelusta luopuminen vaatii lain muuttamista, ei saa olla esteenä kansainvälistymiselle ja kehitykselle. Eletään ajassa – silloin pärjäämme!
Asia kyllä etenee, mutta ei ole niitä helpoinpia päätettäviä asioita. Kielet tulee olla valinnaisia ja tähän suuntaa tulee kielipolitikkammekin etenemään.
Olenpa asiaan ottanut kantaa jo ennen edustajan uran alkua. Kirjoittanut yleisön osastolle ja ollut mukana puoluekokouksessa äänestämässä asian puolesta…