Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa opiskelun, työn ja yrittämisen on oltava kannustavaa ja palkitsevaa. Ihmisen halua kantaa vastuuta elämästään, itsestään ja perheestään ei saa ainakaan epäreilulla lainsäädännöllä nujertaa.
Sain paljon pohdittavaa erään tapaamani nuoren miehen elämäntilanteesta. Hän opiskelee alalla, josta lopullinen tutkinnon suorittaminen vaatii tietyn määrän työkokemusta. Siksi hän opintojensa ohella tekee alansa töitä – lyhyillä sopimuksilla tosin – mutta kokemus karttuu.
Työ on tärkeää myös siksi, että nuoren miehen kotona asuvat hänen lisäkseen vaimo ja kaksi pientä lasta, asuntovelkaakin on. Huoli ja vastuu perheestä on suuri. Toimeentulo on tiukalla koko ajan, mutta samalla pitäisi maksaa opintotukea Kelalle takaisin, muutaman viikon pakollisen työssäolon vuoksi.
Nuori isä ihmettelee nyt, miksi rehellisestä työstä ja vastuunkannosta rokotetaan? Hyvä kysymys, eihän sen näin pitäisi ollakaan. Kyllä opiskelijoille ja työelämän alkupään taivaltajille signaalin pitää olla täysin päinvastainen.
Työnteon kannattavuudesta täytyy huolehtia siten, ettei työn tekemisen verotusta kiristetä. Lisäksi opiskelijan vapaan tulon rajoja on nostettava. Se antaa nuorelle uskoa työntekoon, kannustaa ponnistelemaan ja näin myös työelämään siirtyminen nopeutuu eli työuria saadaan tavoitteiden mukaan alkamaan varhemmin.
Kannustava, oikeudenmukainen ja turvallinen työelämä on edellytys sille, että työelämässä ylipäätään jaksetaan ja viihdytään pidempään. Työn on aina oltava joutenoloa kannattavampaa.