Niinistö vei nimiinsä ensimmäisen kierroksen!

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on nyt siis käyty. Tulos oli kokoomuslaisittain maireaa luettavaa. Sanon näin, vaikka äänet olivat Sauli Niinistön ansiota ja eivät siis mittaa puolueen kannatusta, vaan henkilön. Tämä on vanha totuus ja siksi siihen on luottaminen.

Muutaman huomion voi kuitenkin vaalien tuloksesta tehdä, olihan lopputulos monessa mielessä historiallinen. Vaalien voittajiksi toiselle kierrokselle nousivat mielestäni positiiviset, eteenpäin menevät ja tulevaisuutta edustavat ehdokkaat Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto. Ei syntynyt perinteistä oikeisto/ vasemmisto asetelmaa johon esimerkiksi Paavo Lipponen oli itsensä valmistanut.

Vaalien yhdeksi ilmiöksi voidaan sanoa vasemmiston luisumista vain reilun 12 % kannatukseen. Se on niin alhainen, että en pysty sitä vielä kunnolla ymmärtämään. Tarkoitan perinteistä vasemmistoa, en siis laske mukaan Vihreitä, vaikka ne sinne aika usein kuuluisivatkin.

Ei ollut enää edes Jytkyn aika. En väitä, että Soinin kannatuslukemat kuvaisivat puolueen kannatusta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että perinteiset Keskustan kannattajat ovat antaneet jo hieman jätevesiasetusta anteeksi ja nyt palaamassa ruotuun. Kiitos kuuluu Paavo Väyryselle ja hänen masinoimalle kenttäorganisaatiolle.

Liikkuvia ääniä oli taas paljon, mutta nyt ne eivät  jääneet Soinin haaviin. Toki ei vaalikampanjaa voi menestyksellisesti hoitaakaan lomailemalla, vaan töitä olisi tarvinnut tehdä Soininkin. Ei riitä, että vaalipäällikkö ja muutama kansanedustaja vakuuttavat ehdokkaan olevan tosissaan, jos se ei ehdokkaasta itsestään näy. Häviö Vihreille, perussuomalaisten arkkivihollisille, ei varmasti kuulunut suunnitelmiin.

Pekka Haaviston eteneminen toiselle kierrokselle oli vanhan Jytkyn veroinen menestystarina. Selvältä takamatkalta varteenotettavaksi haastajaksi muutamassa kuukaudessa on loisto suoritus. Varsinkin nuoret, ei niin puoluesidonnaiset, tuntuivat olevan Haavisto takana.

Eva Biaudeen kampanjan yhtä pääsanoman käsittelyä ihmettelin, hän kyllä saarnasi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, mutta toivoi saavansa naiset itseään äänestämään. Eva Biaude siis esiintyy sen puolesta, että sukupuoli ei olisi ratkaiseva asia henkilövalinnoissa, vaan henkilön ominaisuudet. Hän kuitenkin toivoi sukupuolisidonnaista äänestyskäyttäytymistä itsensä hyväksi. Sanoman aitous jäi ainakin minulle hieman avoimeksi.