Vahvojen peruskuntien muodostamista pohtineen asiantuntijaryhmän luovutettua oman raporttinsa uudesta mahdollisesta kuntajaosta Suomessa on keskustelu ryöpsähtänyt odotetusti railakkaaseen alkuun. Keskustelua sävyttää vahva poliittinen lataus, jota johtaa Keskusta omalla kuntakapinallaan. Erilaisia syitä miksi Suomen kuntakentän pitäisi näyttää samanlaiselta tulevaisuudessa kuin sata vuotta sitten keksitään kilpaa.
Keskustelua käydään mielestäni asian kannalta katsottuna erikoisin motiivein, onhan kuntauudistuksessa kyseessä tulevaisuutemme kannalta katsottuna hyvin merkittävistä asioista. Työikäisen väestön pieneneminen ja huoltosuhteen heikentyminen asettaa meidät tilanteeseen, jossa palveluiden edes jonkin tasoinen säilyttäminen vaatii meiltä rohkeita toimenpiteitä.
Sen sijaan, että keskustelua käyvät nyt tämänhetkisten kuntien, oman paikkansa puolesta pelkäävät luottamusmiehet ja edustajat, kaipaan keskusteluun mukaan tämän päivän nuoria, jotka todellisuudessa ovat tekemättömien päätösten maksumiehiä. Liian vähälle huomiolle jää se tosiasia, että painolasti jonka lataamme päättämättömyydellämme tuleville sukupolville, alkaa olla jo nyt liian suuri kestettäväksi.
Lapsemme ja lasten lapsemme tulevat joka tapauksessa maksamaan korkeimpia työeläkemaksuja, jotta nykyisestä eläköitymisestä selvitään. He tulevat maksamaan korkeampaa kunnallisveroa, jotta selviämme tulevista terveys- ja vanhuspalveluista. Heidän tulo- ja kokonaisveroprosenttinsa kohoaa myös jotta selviämme valtionveloista, joilla on pidetty yllä elintasoa nykyisten sukupolvien aikana.
Lisäksi suuri osa jo nyt työmarkkinoille tulevista nuorista ei saa samanlaista vakinaista työsuhdetta kuin vanhempansa, vaan tekevät erilaisia pätkä-, osa-aika-, vuokratyösuhteita. Varmuudella myös lakisääteisten palveluiden määrää tullaan vähentämään juuri nuorten kohdalla, jotta palvelut pystyttäisiin järjestämään vanhemmille sukupolville. Palkintona tästä he tulevat tekemään huomattavasti pidemmän työuran kuin vanhempansa, jotta olisi edes laskennallinen mahdollisuus Suomella ja suomalaisilla selvitä tulevista koitoksista.
Lähidemokratian katoamista käytetään lähipalveluiden katoamisen ohella syynä torjuttaessa kuntauudistusta. Verrattaessa tämän päivän mahdollisuuksiin vaikuttaa päätöksentekoon asia tuntuu hieman oudolta. Nykyinen kuntarakenne on ajalta, jolloin liikuttiin vielä hevospeleillä ja kirjoitettiin kirjeitä sulkakynällä. Tänä päivänä välimatkat päättäjiin ovat käytännössä poistuneet kokonaan. Kännykät, facebook, sähköposti, internet yms. jo nyt pitävät huolen, että niin kansanedustajat kuin kunnanvaltuutetut ovat tavoitettavissa ympärivuorokauden. Lähidemokratiaa on niin paljon kuin sitä halutaan olevan – mahdollisuudet ovat lähes rajoittamattomat!
Kuntaliitos vaikuttaa usein myös totuttuihin lähipalveluihin. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä pystytään kuitenkin varmistamaan lähipalveluiden olemassa olo, vaikka paikka vaihtuu tai etäisyys kasvaa. Mielestäni on hyväksyttävä se tosiasia, että ympäristössämme tapahtuu muutoksia ja niihin tulee sopeutua. Ajallisesti palvelut ovat kuitenkin huomattavasti lähempänä kuntalaista kuin silloin ennen.
Minun on vaikea uskoa, että nuorisomme näillä tiedoilla vastustaisivat hallinnon tehostamista tai toiminnan järkeistämistä vaikka se tarkoittaisi kuntarajojen muuttumista. Nuorilla ei yksikertaisesti ole varaa rakastua reilut sata vuotta sitten piirrettyihin kuntarajoihin.
Kuntauudistuksen hyödyt tulevat vasta pitkällä viiveellä ja siksi sen tekemiseen on kiire. Nykyinen laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta määrittelee alkuvaiheessa niin henkilöstön kuin palvelurakenteenkin aseman hyvin tarkkaan. Onkin älyllistä epärehellisyyttä sanoa kuntauudistusta kalliiksi ja vaatia tutkimustuloksia kuntauudistuksen hyödyistä etukäteen. Rakenteellisten uudistusten hyödyt eivät näy talouden kirjanpidossa seuraavana vuonna, vaan ajan päästä.
Mielestäni tulee antaa kaikki kunnia ja kiitos aikaisemmille sukupolville hyvin tehdystä edunvalvonnasta. Teitte silloin siinä ajassa vastuullista ja kauaskantoista tulevaisuuspolitiikkaa, jolla on pärjätty tähän päivään asti. Nykyisten päättäjien onkin tehtävä nyt tässä ajassa ja uusilla tiedoilla samanlaisia, yhtä hyviä ja vastuullisia päätöksiä. Kyky tehdä päätöksiä ajassa edelleen ratkaisee kohtalomme. Tulevien sukupolvien näkökulmasta meillä ei ole varaa olla tekemättä kuntauudistuksia.