Kouvolan kaupunginvaltuuston asiat ovat nyt sekaisin. Kaksi suurta ryhmää natisee liitoksissaan keskinäisten kähinöiden vuoksi. Demarit ovat jo käytännössä kahdessa leirissä ja hyvin oletettavaa on, että jotain samansuuntaista tapahtuu myös Perussuomalaisten taholla.
Aamun Kouvolan Sanomissa (26.1.14) käytiin pohdintaa siitä, mikä olisi ratkaisu Perussuomalaisten tilanteeseen. Yhtenä ratkaisuna väläyteltiin toisen paikallisyhdistyksen perustamista. En ymmärrä, miten se toisi asiaan sovun, yhdistyksethän eivät valtuuston asioita hoida, vaan pelkästään perussuomalaisten omaa politiikkaa.
Mikäli myös Perussuomalaisten valtuustoryhmä hajoaa, on hyvin todennäköistä, että valtuuston valitsemat toimielimet eivät enää nauti valtuuston luottamusta ja ne on valittava uudelleen, jotta ryhmien välinen suhteellisuus toteutuisi päätöksenteossa. Esimerkiksi uudelle demariryhmälle kuuluisi kuudella jäsenellä yksi paikka hallitukseen ja lautakuntiin.
Kouvola on ollut valtakunnan politiikassa suurennuslasin alla, mitä tulee kuntarakenneuudistuksen läpiviemiseen. Olemme onnistuneet tekemään paljon sellaisia ratkaisuja, joita monilla tulevilla kuntaliitosalueilla vasta mietitään. Kouvolan talouden tasapainottamisessa olemme ottaneet rohkeita askeleita oikeaan suuntaan. Rakennemuutos etenee meillä suunnitellusti, vaikka joskus kovaa ääntä pitääkin.
Hallituksen puheenjohtajana minua huolestuttaa demareiden ja perussuomalaisten sisäinen eripura. Voiko tilanne johtaa sellaiseen epätasapainoon, että äänestystilanteessa eivät enää vaikuta tosiasiat, vaan äänestetään vain eri tavalla, kuin toinen saman puolueen ryhmittymä on äänestänyt? Tällöin asioiden asiallinen käsittely kärsii ja vuosien hyvä valmistelutyö saattaa valua hukkaan.
Katson, että Kouvola on tehnyt jo nyt paljon sellaista kuntapolitiikassa, josta kiitos tulee myöhemmin. Aina asiat eivät ole edenneet sovussa, mutta siitä huolimatta edenneet. Olisi nyt todella typerää hukata kaikki hyvä keskinäiseen riitelyyn. Valtuutettu Sakari Smeds totesi omassa blogissaan, että Kouvola ansaitsee enemmän, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä.
Kuntarakenneuudistus on kuin maratonjuoksu. Koko matkan ajan koskee joka paikkaan ja pienistä murheista saattaa kasvaa isoja pitkän taipaleen aikana. Maratonilla todellinen taistelu alkaa vasta viimeisillä kilometreillä ja kisan voittaa se, joka on jakanut voimansa oikein. Kouvolan ei kannata kaatua eripuraan kalkkiviivoilla, vaan nyt on vietävä tämä yhteinen taival sovitusti loppuun. Kouvola todellakin ansaitsee enemmän.