Onko Suomella edessä Kreikan tie?

Suomen talouden tasapainottaminen näyttää kiinnostavan yhä pienempää joukkoa. Taannoin kirjoitin, ettei mitään talouden tasapainottamistoimiin kohdistuvia lykkäyksiä voida hyväksyä. Rakenteelliset uudistukset vieminen niin valtion- kuin kuntatalouden alijäämistä eroon pääsemiseksi on toteutettava mitä pikimmin.

Kirjoitin myös, että jos vaaleissa luvatut asiat jäävät selvästi toteutumatta ja valtiontalous ei korjaannu luvatulla tavalla, olisi edessä heti uudet vaalit. Tulos tai ulos.

Nyt työmarkkinajärjestöjen keskusliitot ilmoittivat, etteivät päässeet sopimukseen työmarkkinoiden pelisäännöistä, vaan neuvottelut kariutuivat. Reilun vuoden pituiset neuvottelut päättyivät ja molemmat osapuolet syyttävät nyt toisiaan epärealistisista odotuksista.

Näyttää siltä, että kummallakaan osapuolella ei ole oikeaa kuvaa Suomen talouden tilasta. Eletään niin kuin elopellossa ja palkka juoksee. Tilanne on huono, katsotaan sitä kenen kannalta tahansa. Jos työn teettäminen tai sen tekeminen ei kannata, on työntekijä aina se suurin häviäjä.

Presidentti Sauli Niinistön lausuma, ”Me kyllä tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleen valituiksi niin tehtyämme”, on jälleen kerran ajankohtainen.

Johtajilta ei näemmä rahat ole loppu, joten pakotetta siihen, että tosissaan neuvoteltaisiin ja Suomen parasta ajateltaisiin, ei ole. Kriisitietoisuus ei ole saavuttanut korkeinta työmarkkinajärjestöjen keskusliittojen johtoa. Konsensuksen löytymisestä ei ole mitään tietoa, seisotaan mieluummin ikivanhoissa poteroissa jurnuttamassa.

Sixten Korkman, Aalto -yliopiston taloustieteen laitoksen professori, kysyikin oikeutetusti: ”ovatko järjestöt hoitaneet hyvin perustehtävänsä, Suomen kustannuskilpailukyvyn turvaamisen?”.

Vastaan Korkmanille. Eivät ole, heitä ei ole kiinnostanut asia tarpeeksi paljon, että olisivat etsineet ratkaisun erimielisyyteen. Niin EK:n Jyri Häkämies kuin SAK:n Lauri Lylykin joutavat molemmat heti laiskanläksylle. Jos tämä ei riitä, niin miehet vaihtoon. Suomalaisten ei tarvitse katsoa tätä pitkittynyttä näytelmää yhtään sen pidempään, kuin on pakko.

Suomella ei ole yhtään helppoa tietä ulos talouden alijäämistä tai työttömyydestä. Vastuullisten on kannettava vastuunsa ja pantava toimeksi. Tulevan eduskunnan ja työmarkkinajärjestöjen on näytettävä esimerkkiä ja hoidettava oma osansa, tai meillä on edessä Kreikan tie.