On järkyttävää huomata, että vieläkin löytyy niitä tahoja, jotka katsovat, että Suomi voi elvyttämisen varjolla velkaantua lisää ja jättää laskut tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Samalla pidetään kiinni saavutetuista eduista, vaikka tiedetään, että se on kaikkein pahinta nuorille, työelämään juuri nyt pyrkiville. Pahin työelämän syöpä eivät ole nollasopimukset, vaan se, että työtä ei ole ja uutta työtä ei synny tällä kustannustasolla.
Jos kukaan ei ole valmis luopumaan eduistaan, ei nuorilla ole tulevaisuutta työelämässä. Nollasopimukset, osa-aikaisuus, vuokratyö ja harmaa talous ovat työelämän syöpäläisiä, mutta siltikin vain seurausta kustannustason kasvusta ja kilpailukyvyn radikaalista heikentymisestä.
Mielestäni koko työelämä tulisi miettiä uudestaan. Jos työ on tärkeämpää kuin saavutetut edut, olisi päätöksenteon oltava työllistämistä tukevaa, ei sitä kahlitsevaa, jäykistävää ja omia etuja ylläpitävää. Olemme itse sääntömme luoneet – luopuminen pitäisi olla helppoa.
Maailma muuttuu ja päätöksenteon tulisi muuttua sen mukana. Niin palkansaajajärjestöjen kuin työnantajapuolenkin tulisi miettiä oma tehtävänsä uudestaan. Mikä on tärkeää? Millaista hyvinvointia haluamme?
Ovatko saavutetut edut kaikkein tärkein ja vaalittavin tabu, vai olisiko järkeä luoda sellaista työlainsäädäntöä, että nuoret saisivat töitä ja olisivat vastuullisesti ylläpitämässä suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa myös tulevaisuudessa.
Vai millaista päätöksentekoa odotat saavasi osaksesi, kun tämän päivän nuoret astuvat päätöksentekijöiksi. Minusta vaikeat ja hankalat päätökset tulisi tehdä nyt heti – ei vain odottaa aikoja parempia. Vastuullisuus lähtee meistä itsestämme.