Sosiaalidemokraattien valtuustoryhmä syytti minua populismista KS (9.10), kun nostin esiin Kouvolan taloudenpidon ongelman eri näkökulmasta, kuin he olisivat halunneet. Demareiden vastineessanne oli kovasti parantamista, kehittämistä ja yhteistyötä sanoina, mutta ei riviäkään itse taloutemme ongelmasta.
Yhdyn demareiden käsitykseen siitä, että Kouvolan asiat ja erityisesti kaupunkimme talous on koko valtuuston yhteinen asia. Oman käsitykseni mukaan juuri siksi asetimme parlamentaarisen työryhmän etsimään keinoja talouden korjaamiseksi.
Emme ole tässä tilanteessa ensimmäistä kertaan. Keinot, vaikkakin vaikeat ja epämiellyttävät, ovat kuitenkin tälläkin kertaa työryhmien kautta löytyneet. Mutta siihen se yhteistyö sitten taas loppuukin.
Mielestäni tässä tilanteessa perikadon huutaminen Kouvolassa ei ole populismia. Se on voimakas ilmaisu ihmisten toimeentulon ja kouvolalaisen yrittäjyyden puolesta, se on myös vetoomus koko päätöksenteon puolesta. Aina ei voi mennä sieltä, missä aita on matalin.
Myös Kokoomuksella on tavoitteena saada Kouvolan talous tasapainoon. Haluamme muistuttaa veronkorotuksia ajavia tahoja: vaihtoehto veronkorotuksille löytyi työryhmässä, miksi se ei kelpaa?
Kokoomus kelpaa aina mukaan säästöjä etsimään, mutta päätöksenteon hetkellä selän takana sovitaan aina uusista menonlisäyksistä. Mielestä tämä ei ole oikea tapa toimia. Kaivattua luottamusta tai kunnioitusta ei tällä tavalla rakenneta. Yhteistyössä on voimaa, mutta ei sanelun kautta.
Veronkorotukset eivät ole tässä taloustilanteessa oikea tapa oikaista taloutta. Meidän on oltava parempia ja rohkeampia. Meillä ei ole varaa keskinäisiin lehmänkauppoihin.
Samaa pohtii varmasti myös moni kouvolalainen, joiden talouteen koronakriisi on iskenyt. Miksi taas veronkorotus, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi ollut?
Koronan vaikutukset terveydenhuoltoomme, Kymsoten keskeneräisyys ja maailmantalouden haasteet Suomen vientiteollisuudelle ovat vaikeasti ennustettavia asioita. On hyvin oletettavaa, että veronkorotustarve on huomattavasti nyt ennustettua suurempi.
Jos emme pureudu rakenteiden ja verkostojen uudistamiseen toisenlaisella tarmolla ja päättäväisyydellä kuin nyt, olemme joka vuosi samassa tilanteessa. Pohtimassa veronkorotuksia ja henkilöstön lomautuksia. Itse olen siihen kyllästynyt, mutta joillekin se näyttää kelpaavan.