Kuntaliitto analysoi heti aluevaalien jälkeen saatua tulosta. Analysointi oli vielä varsin pintapuolista, mutta silti ajatuksia herättävää. Pari asiaa nousi minun lukemanani hieman muun yläpuolelle. Tieto siitä, että aluevaalien mukaan valituista aluevaltuutetuista jopa 77 prosenttia on istuvia kunnanvaltuutettuja, yllätti minut.
Lisäksi aluevaaleissa yli sata ehdokasta haki kolmen tason edustusta, eli he pyrkivät nykyisten kunnanvaltuutetun ja kansanedustajan tehtäviensä lisäksi nyt myös aluevaltuustoon ja heistä lähes kaikki tulivat valituksi
Minun mielestäni olisi hyvä hieman miettiä, mitä tämä julkisen vallan varsin selkeä keskittyminen tarkoittaa demokratian kannalta, ja miltä tämä kaikki näyttää ulospäin. Kuitenkin nämä yksittäiset tiedot ovat vaalien jälkeen jääneet odottamaan tarkempaa analysointia.
Jos aluevaalien tarkoituksena oli parantaa päätöksentekoa, avoimuutta ja lisätä demokratiaa, ei se edellä mainituilla luvuilla ainakaan tule toteutumaan. Päällekkäiset päätöksenteon elimet, jossa samat edustajat päättävät samoista asioista edustaen eri omistajaa, ei ole ongelmatonta.
Uskon, että ajaudumme suuriin ongelmiin jääviyksien kanssa. Käytännössä pitäisi olla selvää, että kunnanhallitusten jäsenet eivät voi olla aluehallitusten pöydän ympärillä. Ei ole oikein eikä läpinäkyvyyden kannalta suotavaa, että sama ihminen oman kuntansa/kaupunkinsa hallituksessa ajaa tiettyä asiaa omalle kunnalleen ja alueensa hallituksessa istuessaan edistää asiaansa.
Tietysti tähän on lääke, joka toimisi, jos sitä osataan/halutaan käyttää. Ei valita henkilöitä sellaisiin tehtäviin, joissa he ovat varmasti jäävejä. Tämä ei tietenkään ole ongelmatonta. Samat ihmiset, jos yhtään kollegojani tunnen, pyrkivät joka tapauksessa kalifiksi kalifin paikalle. Maksoi mitä maksoi.
Tietysti tähän voi vastata, että voihan sitä jäävätä itsensä asian yhteydessä, mutta mitä siitä tulee?
Nämä olivat myös sotevaalit, jossa läpi pääsi alueensa terveydenhuollon parissa työtä tekeviä ehdokkaita todella paljon. Hekään eivät voi asettua oman työantajansa esimiehiksi ja heidän on jäävättävä itsensä soteasioista ollessaan kaupunginhallituksessa tai lautakunnassa, joka käsittelee soteasioita.
Yksi käytännön esimerkki. Käsiteltäessä esimerkiksi sotepalveluverkkoa aluehallituksessa ovat kaikki eri kuntien/kaupunkien hallituksissa istuvat edushenkilöt jäävejä asian käsittelyyn. Samoin johtavat viranhaltijat sotealueelta. Jos jääviyksiä ei ole otettu huomioon, käytännössä on mahdollista, että ensimmäisen aluevaltuustokauden tärkein kysymys käsitellään varahenkilöiden toimesta, ei varsinaisten.
Tämä aiheuttaa myös logistisen ongelman. Tämä varahenkilöiden armeijan tulee osallistua yhden tai kahden asiakohdan vuoksi lähes jokaiseen kokoukseen. Eikä siinä ole mitään järkeä.
Yksinkertaistettuna, onko oikein, että kaupunki X voi lähettää oman kaupunginhallituksen edustajan ajamaan kaupunkinsa asiaa yhteiseen aluehallintoon, keskeiselle paikalle? Kuinka monta isäntää tai palkanmaksajaa voi olla yhdellä demokraattisesti valitulla henkilöllä ilman että järjestelmän läpinäkyvyys ja luotettavuus ei horju?
Asia voidaan tietysti hoitaa ilman ongelmia, mutta onko poliittinen järjestelmämme siihen valmis ja erityisesti, ovatko valtaan tottuneet puolueiden kellokkaat kyllin fiksuja väistämään ja jakamaan vastuuta? Eli, lääke tähän ongelmaan on, mutta olemmeko tarpeeksi viisaita hyväksymään sen.