Site icon JARI LARIKKA

Omalääkärimalli vaatii rohkeutta purkaa menneisyyden rakenteet

Eduskunnan ja THL:n tuore tutkimus perusterveydenhuollon pirstaleisuudesta osuu diagnoosissaan täysin oikeaan, mutta ehdotetut lääkkeet ovat pelkkää oireiden lievitystä. Suomi ei uskalla tehdä sote-uudistusta, jota yhteiskunnan nykytila vaatii, koska päätöksenteko nojaa liikaa menneeseen.

THL:n julkaisema raportti paljastaa sen, minkä me kansalaiset jo tiedämme: suomalainen terveydenhuolto on globaali kummajainen. Järjestelmämme on pirstoutunut julkiseen puoleen, työterveyteen ja yksityissektoriin. Jopa 61 prosenttia potilaista käyttää näitä rinnakkain. Seurauksena on resurssien tuhlausta, jossa sairaimmat jonottavat eniten. Raportti tunnistaa ongelman, mutta epäonnistuu rohkeiden suositusten tekemisessä, koska se ei uskalla koskea historian jäänteisiin.

Nykyinen työterveysjärjestelmämme luotiin sodan jälkeisessä Suomessa, jossa työ oli fyysisesti raskasta ja prioriteetti oli pitää tehdastyöläiset linjastolla. Maailma on kuitenkin muuttunut täysin. Työ on kevyempää ja väestö ikääntyy vauhdilla, ikääntyvän väestön ongelmien pitäisi nyt olla priorisoinnin keskiössä. Omalääkärimallin hyödyt tulevat esiin vain, jos siirrymme yhteen yhtenäiseen perusterveydenhuollon malliin. Tämä vaatii työterveyshuollon lakisääteisen sairaanhoidon poistamista ja resurssien siirtämistä julkiselle puolelle. Niin kauan kuin työterveys pitää yllä rinnakkaista järjestelmää, uusi omalääkärimalli on vain yksi uusi laastari entisestään pirstaleiseen kokonaisuuteen.

Koko sote-uudistuksen suurin valuvika oli puolestaan se, että uudet hyvinvointialueet lukittiin historiallisen maakuntamallin ja 100 vuotta vanhan läänijaon sisälle. Asiantuntijat vaativat viittä vahvaa aluetta yliopistosairaaloiden ympärille, mutta poliittisen lehmänkaupan seurauksena rakennettiin 21 aluetta. Lopputuloksena mikään ei ole liikahtanut eteenpäin. Muutimme vain hallintoa ja organisaatioiden nimiä, mutta vanhat kuntarajat ja alueelliset valtataistelut säilyivät. Alueet ovat liian pieniä, ne kilpailevat samoista vähäisistä lääkäreistä ja rahat kuluvat seiniin sekä uusiin hallintoportaisiin potilaan sijaan.

On täysin turha odottaa aitoa hoidon jatkuvuutta tai toimivaa omalääkärimallia, jos emme uskalla purkaa näitä menneisyyden rakenteita. Suomen terveydenhuolto ei korjaannu sillä, että THL ja eduskunta tekevät oikeita huomioita, mutta suosituksissa tyydytään vain ”selkeyttämään” tai ”vaiheittain kehittämään” vanhaa järjestelmää. Prioriteetit on uskallettava kääntää tälle vuosituhannelle. Se vaatii rohkeutta siirtyä yhteen yhtenäiseen malliin ja luopua historian painolastista. Muuten sote jää pyörimään ikuiseen alijäämien ja hallintohimmeliensä kehään.

Exit mobile version