Suomalaista alkoholipolitiikkaa

Viimepäivien uutisointi alkoholin lisääntyvistä haittavaikutuksista yhteiskunnassamme on saanut hieman erikoisia piirteitä. Vanhana ravintoloitsijana olen toki tottunut siihen, että alkoholin yhteiskunnallista arvokeskustelua käydään juuri ravintoloiden kautta. Tämä huolimatta siitä, että ravintolat myyvät kaikesta alkoholista Suomessa vajaat 20 %. Kun otamme huomioon vapaan tuonnin lahden toiselta puolelta, niin ravintoloiden myymä alkoholimäärä vielä kaventuu. Alkoholiveron alennuksen myötä lisääntyivät lieveilmiöt sen verran näkyvästi, että uutiskynnys ylittyi. Syyttävä sormi osoitettiin vanhasta muistista ravintoloita kohden, vaikka ravintolat eivät olleet siirtäneet alennusta edes myyntihintoihin. Haittavaikutuksia arvioitaessa unohdettiin todelliset ongelmamme; kasvava työttömyys, huumeongelma, sekakäyttäjät yms. Täyttämättömät poliisien virat unohdettiin myös, koska rahaa niihin ei ole osoittaa. Jotain olisi kuitenkin tehtävä. Mistä on siis kysymys?Ravintoloiden kuuluu toki huolehtia alueellaan järjestyksestä ja oikeasta ja vastuullisesta anniskelusta, mutta he eivät voi vastata kaikesta häiriköinnistä kaupungissa. Ravintolat ovat kuitenkin tällä hetkellä ainoita paikkoja, joissa edes pyritään kontroloimaan anniskelua/ juomista. Ravintolassa tarjoillaan yksi alkoholiannos kerrallaan 18 vuotta täyttäneelle ja se nautitaan valvonnan alaisena rajatulla alueella. Lisäksi Ravintolassa alkoholit ovat tarjoilijan selän takana ja sen saa tarjoilla vain riittävän kokemuksen ja myyntiluvan omaava henkilö.

Ihmettelenkin, miksi Tähän keskusteluun haittavaikutuksista ja huonosta esimerkistä ei oteta mukaan esimerkiksi R-kioskeja ja huoltoasemia. R- kioskit ja huoltoasemathan ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän alkoholimyyntiliikettä kuin perinteistä tarkoitustaan. Kun ravintolat myyvät tuotteensa annoskerrallaan, voi näistä liikkeistä hakea tikkareiden ja jäätelöiden välissä olevasta olutvuoresta alkoholia niin paljon kuin varat ja voimat antaa myöten. Kylmäkaapeissakin on enemmän olutta kuin perinteisiä muita elintarvikkeita. Makkara on vaihtunut kaljaan ja six päk mäyräkoiraan. Eikö tällä ole enemmän vaikutusta kulutustottumuksiin ja asenteisiin kuin perinteisellä ravintolamyynnillä.

Takavuosina seisoessani ravintolan ovella ja seuratessani ravintolaelämää ja sitä mitä tapahtuu ravintolan ulkopuolella yleisen järjestyksen alueella jäi päällimmäiseksi ajatukseksi se, että kyllä ravintolassa on paljon turvallisempaa olla kuin ravintolan ulkopuolella olevassa pussikaljateinihelvetissä. Jo silloin meininki oli kovempaa viereisessä puistossa kuin ravintoloissa sisällä. Tarkastajat toki tulivat säännöllisesti kerran vuodessa perjantaisin kello 22.00 jälkeen katsomaan onko alkoholimitat oikeita, löytyykö piraattilevyjä ja onko alaikäisiä sisällä. Humoristiseksi asian teki se, että sisältä niitä ei löytynyt, mutta ulkona niitä oli satoja. Asialle ei tehty silloin mitään ja eikä siihen olla puututtu vieläkään.

Suomen alkoholipolitiikkaa ohjataan tahallisesti väärille urille. Syynätään ja arvostellaan ravintoloita, vaikka niiden myymä alkoholimäärä on vajaat 20 %. Kaikki muu 80 % on pyhää ja siihen ei voi kajota. Luonnollista olisi kyllä aloittaa tarkastelu tästä 80 %: ta, mutta ei. Viranomaisiltamme puuttuvat keinot tarttua todellisiin ongelmiin. Vai voisitteko kuvitella, että paikallinen lupaviranomainen alkaisi tarkkailemaan kansainvälistä huoltamoketjua tai pörssiyhtiön omistamaa kioskiketjua ryhtyen toimimaan aktiivisesti myynnin rajoittamiseksi. Siihen ei yksinkertaisesti riitä hartiat. On siis huomattavasti helpompaa rajoittaa muutaman ravintolan aukioloaikaa näyttävästi, vaikka sillä ei olisikaan mitään vaikutusta alkoholin kokonaismyyntiin.

Vaikka ravintolamyynti kiellettäisiin kokonaan Suomessa, jatkaisi alkoholin myynti nousuaan ja niiden tuomat haittavaikutukset kasvaisivat. Päinvastoin kuin nyt annetaan ymmärtää, vain ravintolamyynnin suhteellisen osuuden lisääntymisellä olisi myönteistä vaikutusta alkoholikulttuuriimme. Ravintola on ainoa paikka, jossa on valvontaa ja henkilökuntaa puuttumaan asiattomuuksiin. Alkoholiveroa tulisikin tarkistaa siten, että ravintolat saisivat ostaa alkoholin sisään huomattavasti halvemmalla kuin tavallinen kuluttaja. Tämä lisäisi alan kannattavuutta ja sitä kautta toisi lisää työpaikkoja ja parantaisi valvontaa. Humoristista kyllä, ravintolat maksavat edelleen enemmän sisään ostamastaan oluesta kuin tavallinen kuluttaja.

Discover more from JARI LARIKKA

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading