Hätäkeskusuudistus tarkoittaa suurta muutosta itse organisaatiossa, vaikkei se yksittäiselle ihmiselle juuri näyttäydykään. Apu tulee edelleen sitä tarvitsevan luokse, aivan kuin tähänkin asti. Hätäkeskuspaikkakuntien vähentyessä byrokratia vähenee ja keskittyminen olennaiseen paranee.
Uudistus nykyaikaisine tietojärjestelmineen on myös hyvä ja tervetullut. Toimiessaan se parantaa turvallisuutta sekä turvaa kaikille suomalaisille samanlaiset, tasalaatuiset hätäkeskuspalvelut. Onnistuessaan hanke voisi toimia jopa suomalaisen innovaation vientituotteena.
Haluan kuitenkin kiinnitettävän huomiota muutamaan seikkaan. Uudistuksen yhtenä kärkitavoitteena on verkottaa uudet suuret keskukset niin, että ne voivat tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja poikkeusoloissa. Tämä onkin aivan välttämätöntä muodostettaessa suuria hätäkeskusalueita.
Uusi valtakunnallinen tietojärjestelmä oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus ottaa käyttöön 2012-2015. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että toteutus on mahdollinen vasta 2015 – jos vielä silloinkaan.
Tämä tieto on erityisen merkityksellinen siitä syystä, että nykyisten laitosten yhdistämisen on suunniteltu alkavan jo ensi vuoden alusta. Tällä hetkellä käytössä on ELS-järjestelmä, joka on päivitetty viimeksi 2006-2007. Hallintovaliokuntakin kiinnitti tähän huomiota mietinnössään vuonna 2008 todeten järjestelmän olevan teknisen kehityksen myötä vanhentunut sekä käyttäjän kannalta monimutkainen.
On todella huolestuttavaa, että hätäkeskusuudistusta viedään eteenpäin, vaikkei uutta tietojärjestelmää ole vielä saatu valmiiksi ja nykyinen on vanhentunut. Käytössä olevaa ELS-järjestelmää ei myöskään ole edes kunnolla testattu suunnitellun kokoisissa, suurissa hätäkeskuksissa.
Pelastusalan ammattilaista ihmetyttää ja arveluttaa. Kun uudistuksen syömähammas ei ole purukunnossa, niin eikö kannattaisi odottaa uuden järjestelmän valmistumista ja vasta sitten siirtyä toteutukseen? Jos käyttöönotossa epäonnistutaan ja avun saaminen viivästyy tietojärjestelmän kankeuden vuoksi, uidaan todella syvissä vaikeuksien vesissä.
Entäpä henkilöstön asema? Lakkautettavien hätäkeskusten henkilöstö on kovin nihkeästi ilmoittanut siirtymishalukkuudesta uusille paikkakunnille. Helsingin hätäkeskusta, Suomen ainoaa suurta hätäkeskusta vaivannut henkilöstöpula saattaa olla todellisuutta uudistuksen myötä koko Suomessa.
Riskien ottaminen ei kuulu turvallisuudesta vastaavien ihmisten toimenkuvaan, päinvastoin.
RMS Titanic törmäsi neitsytmatkallaan 15. huhtikuuta 1912 jäävuoreen ja upposi vieden mukanaan noin 1500 matkustajaa. Jäävuorista oli varoitettu, mutta Kommodori Edward J. Smith piti suunnitellun vauhdin yllä. Jälkikäteen on helppo sanoa, että pienemmällä vahdilla törmäystä ei olisi tullut ja ihmiset olisivat säästyneet.
Ihmettelen nyt vastaavaa kiirettä hätäkeskusuudistusasiassa. Tämä ”jäävuori” olisi varmuudella ohitettavissa aikataulua säätämällä.