Olin viime perjantaina (26.11) koko aamupäivän vanhempainvapaita käsittelevässä seminaarissa. Olin tilaisuudessa panelistina sekä yhtenä seminaarin alustuspuheenvuoron pitäjänä. Päivä oli antoisa ja silmiä avaava. Kuten seminaarin aiheesta arvata saattaa, osanotto oli runsasta, mutta 95 % naisvaltaista. Miehet loistivat poissaolollaan.
Pidän itse erityisen positiivisena sitä, että miehiä halutaan rohkaista pitämään enemmän vanhempainvapaita, ja että vanhemmuuden kustannuksia halutaan jakaa tasaisemmin molempien vanhempien työnantajien kesken. Ja mikä tärkeintä, naisten asemaa työmarkkinoilla on pystyttävä nykyisestä parantamaan. Myös niiden naisten, jotka ovat äitejä tai sellaisiksi tulossa.
Työn ja perheen yhteensovittaminen sekä vastuun jakaminen oli yksi pääteemoista. Miehet pitävät tällä hetkellä vain n. 7 % vanhempainvapaista. Vaikka miehet ovat vanhempainvapaiden pitämisessä nostaneet osuuttaan, niin useat seminaarin osanottajat kokivat, että vauhti on liian hidas.
Muutamassa puheenvuorossa esitettiinkin uuden järjestelmän luomista ns. Islannin mallin pohjalta.
Uudessa mallissa molemmilla vanhemmilla olisi oma korvamerkitty puolenvuoden jaksonsa, jonka perhe kuitenkin menettäisi, jollei sitä pystytä pitämään. Tämän tarkoituksena olisi perusteluiden mukaan rohkaista miehiä pitämään enemmän vanhempainvapaita, jakaa työnantajien kustannuksia tasaisemmin ja parantaa naisten asemaan työmarkkinoilla. Muutos nykyiseen olisi valtava, muttei välttämättä tavoitteiden mukainen. Suomeksi sanottuna perheille tarjottaisiin tulevaisuudessa porkkanan sijasta keppiä.
Minun on vaikea hyväksyä sitä, että perheiden mahdollisuudet suunnitella vanhempainvapaajaksonsa mieleisekseen kaventuisivat. Perheillä pitää olla itsellään oikeus päättää, mikä järjestely sopii juuri heille. Jokainen perhe ja jokainen tilanne on kuitenkin erilainen. Valinnanvapauden olisi mielestäni mentävä pakon edelle myös tulevaisuudessa.
Lisäksi malli olisi reilut 700 miljoonaa euroa kalliimpi kuin nykyinen järjestelmä. Nuorten naisten sijoittumista työmarkkinoille pysyvään työsuhteeseen on häirinnyt heidän ns. raskausriski. Tämän vuoksi ovat yrittäjien etujärjestöt vaatineet jo vuosien ajan vanhemmuudesta aiheutuvien menojen siirtämistä valtion maksettavaksi. Suorien kustannusten kanssa on jo saatu varsin paljon aikaan, mutta epäsuorat kustannukset vaivaavat erityisesti naisvaltaisia aloja.
Kysymys kuuluukin nyt, onko nykyinen järjestelmämme vanhempainvapaista niin huono, että haluaisimme sijoittaa siihen 700 miljoonaa euroa lisää? Ajaisiko se erilaisten perheiden tai nuorten naisten asiaa?
Mielestäni kokonaisuuden kannalta tarkasteltuna vanhempainvapaajärjestelmän kehittäminen onnistuu parhaiten siten, että yritetään edelleen vaikuttaa miesten – mutta myös työnantajien – asenteisiin sekä molempien vanhempien mahdollisuuksiin perhevapaiden pitämisen suhteen. Vastuu lapsista kuuluu yhtä lailla niin isille kuin äideillekin.