Hallitusneuvottelut ovat nyt ohi ja tulevat vastuunkantajat tiedossa. Perussuomalaiset eivät tähän joukkoon kuulu, ei maistunut vastuu, ei vaikka sitä tyrkytettiin muutamaan kertaan. Ensin kansa yritti reippaasti äänestämällä ja sen jälkeen vielä Katainen kutsumalla kahdesti neuvottelemaan.
Vastuunpakoilua on selitetty periaatteilla, jotka ovat nyt löytyneet politiikkaan heidän, perussuomalaisten toimesta. Periaatteella, jolla Suomeen ei saataisi koskaan toimivaa hallitusta jos kaikki puolueet sitä noudattaisivat. Monipuoluejärjestelmässä kun on pakko tehdä kompromisseja. Tai toisaalta, mitä siitä tulisi, jos kaikkien puolueiden tavoitteena olisi suurimman oppositiopuolueen asema?
Hallitusvastuuseen ei näyttänyt neuvotteluiden aikana olevan todellista hakua kuin Kokoomuksella. Vaikeina aikoina kun vastuu on raskaampaa kantaa. Onneksi järki voitti ja asioissa päästiin lopultakin eteenpäin.
Muutama huomio menneestä, lähes kahden kuukauden uuvuttavasta rupeamasta.
Portugalipaketista äänestämisestä tuli hallituksen muodostamisen kulmakivi. Persuille ei käynyt Eurooppalainen yhteistyö. Savitaipaleen Tossavainen meni vieläkin pidemmälle toivomalla Kreikan kaatumista. Aivan kuin sillä ei olisi merkitystä Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille.
Onko todella niin, että omien kannatuslukujen nousun toivossa voi haluta Eurooppaan ja siis samalla myös Suomeen taloudellista katastrofia. Lamaa, joka olisi paljon pahempi kuin kaikki aikaisemmin kokemamme lamat yhteensä.
Itse Portugaliäänestys meni Persuilta aivan läskiksi. Vaikka Soini huusi salissa naama punaisena, ”äänestäkää punaista”, ei asia ollut selvä ryhmälle. Lindströmin Jarppakin äänesti tyhjää, vaikka on ollut puheissaan pitkin kevättä kaikenlaisia tukia vastaan.
Kolmen nappulan sekoittaminen heti kättelyssä on kyllä jonkin sortin ennätys. Virheen olisi muuten voinut korjata myös jälkeenpäin, jos asia olisi kiinnostanut…
Sari Palm ( KD ) on nyt ainoa hallituspuolueiden edustaja Kouvolasta. Sarille toivotan onnea työssään ja tukea täältä Kouvolasta. Tukea niin KD:n piiristä kuin kaupungin organisaatiostakin. Saria ei saa unohtaa Helsinkiin, vaan häntä tulee käyttää aktiivisesti väylänä niihin pöytiin joissa päätöksiä tehdään.
Heti vaalien jälkeen Sari erheellisesti asemoin itsensä oppositioon ja esitti siten myös toiveensa hallituspuolueiden edustajille. Hän toivoi, että hallituspuolueiden edustajat olisivat mukana alueen yhteisissä aloitteissa. Saa nähdä toteuttaako hän omaa toivomustaan, vai pysyykö hän hallituksen esitysten takana. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, tai muuten tulee lähtö puolueen puheenjohtajistosta ja komennus poliittiseen marginaaliin pitkäksi aikaa. Näin se vaan menee.
On jonkin sortin helpotus, kun työ eduskunnassa voi alkaa. Toivottavasti politiikan komediapäivät ovat näiltä osin ohi ja kaikenlaiset Hakkaraiset toilailuineen eivät enää saa samaa palstamillimetrimäärää kuin ennen. Kirjoitettavaa lehdille kyllä riittää, vaikeita asioita on tulossa päätettäväksi ja paljon.