Valtionhallinto on antanut uudet etätyösuosituksensa. Kyse on siis suosituksesta, jonka yhtenä tarkoituksena on väitetysti parantaa työn tuottavuutta ja yhteisöllisyyttä. Sanapari, joita ei ole onnistuttu aikaisemmin yhdistämään onnistuneesti valtionhallinnossa. Nyt taitaa käydä niin, että kumpikaan ei toteudu.
Aloite on yllättävä. Esityksessä suositellaan 12 lähityöpäivää kuukaudessa. Esitys on tutun tunkkainen, ylhäältä päin annettu. Ja ainakin se tuli pyytämättä ja yllättäen. Työn tuottavuudesta ei ainakaan julkisuuteen ole tullut valituksia, ja ne, jotka ovat vapaehtoisesti jääneet kotityöpisteeseen töihin, eivät ole asiasta valittaneet.
Valtion konttoreita on yritetty hajasijoittaa jo kymmeniä vuosia, mutta se on ollut tuloksetonta näpertelyä. Tavoitteena oli pitää koko Suomi asuttuna. Koronapandemia muutti asetelman, se mikä ei ollut aikaisemmin mahdollista, muuttui mahdolliseksi. Konttori pysyi Helsingissä, mutta työntekijät aloittivat työskentelemään kotona. Etätyön mahdollisuudesta tuli rekrytointivaltti työnantajalle.
Valtion eri virastot ovatkin parin viime vuoden aikana hakeutuneet pienempiin konttoreihin säästöjen saamiseksi. Rekrytointi vapaina olleisiin työpaikkoihin on voitu ulottaa koko maahan ja näin päästy kilpailemaan parhaasta työvoimasta.
Mikä on siis ongelma, johon muutoksen tulisi tuoda ratkaisu? Kenen muroihin nyt on mennyt merivettä?
Ensimmäiseksi tulee mieleen tyhjilleen jäävät konttorikiinteistöt, joista on hakeuduttu oikeaoppisesti pienempiin. Toisen säästö on toisen tappio. Suurille kiinteistöyhtiöille uusien vuokralaisten etsiminen on vaikeaa ja uustuotanto takkuaa.
Toiseksi helsinkiläisten lounasravintoloiden ongelmista on raportoitu julkisuuteen sen verran taajaan, että ei voi välttyä ajatukselta, että silläkin olisi vaikutusta uusien suositusten antamiseksi.
Suomessa, joka on pitkien yhteyksien maa, etätyö tuntuu järkeenkäyvältä kehitykseltä. Miksi mennä ajassa taaksepäin ja arvostaa enemmän töissä käymistä kuin työn tekemistä? Erilaisia työn tekemisen muotoja pitäisi mieluummin kehittää kuin kaventaa.
Itse asiassa etätyö on omalta osaltaan poistanut yhtä työelämän ikuista ongelmaa, eli kohtaanto-ongelmaa. Kun avoimet työpaikat ja työvoima eivät eri syistä kohtaa. Ongelma, jota on yritetty poistaa sadoilla työryhmillä, kehittämishankkeilla ja miljoonilla euroilla.
Helsingin kaupunki on jopa selvittänyt, että noin 45 % sen työpaikoista soveltuu hyvin etätyöhön. Samansuuntaisia lukuja on varmaankin saatavissa muistakin kasvukeskuksista. Kun osaavaa työvoimaa etsitään, niin etätyö on eittämättä monelle työn houkuttelevuutta lisäävä tekijä.
Etätyö on tullut jäädäkseen. Sen systemaattinen hiekoittaminen on ehkä lyhytnäköisintä, mitä nyt voidaan tehdä. Sen sijaan, että kavennamme työn tekemisen muotoja, meidän tulisi kehittää ja innovoida niitä. Vain näin kasvatamme työn tuottavuutta, lisäämme hyvinvointia ja varmistamme Suomen kilpailukyvyn myös tulevaisuudessa.