Keskustelu Ratamokeskuksen yöpäivystyksen kohtalosta ja Kymenlaakson sairaaloiden määrästä alkaa uudestaan, ilmoittaa Kymenlaakson uusi hyvinvointialuejohtaja Kari Hakari KS (26.6.2026). Hakari jos kuka tuntee asian: hänen aikaisempi roolinsa sote-leikkausten ministeriövalmistelijana kytkee hänet suoraan Ratamon alasajon historiaan. Hakarin johtaessa STM:n ohjausosastoa virkamiestyöryhmä esitti tammikuussa 2024 Ratamon yöpäivystyksen täydellistä lakkauttamista.
Mielestäni Hakari on kuitenkin perustellusti kantanut huolta erikoissairaanhoidon korkeista kustannuksista. Siksi on tärkeää huomata, että Ratamokeskuksessa on kyse nimenomaan ympärivuorokautisesta perusterveydenhuollosta, vuodeosastoista ja sosiaalipalveluista. Nämä ovat juuri niitä tehokkaita lähipalveluita, joiden pitäisi tuoda säästöjä ehkäisemällä kalliimman hoidon tarvetta.
Lisäksi erikoissairaanhoidon poliklinikoista Kouvolassa on pikkuhiljaa hävinnyt suuri osa lääkärivajeeseen vedoten. Hyvinvointialueen johdolta tämä on ollut katastrofaalinen epäonnistuminen. Nyt osa kouvolalaisista hakeutuu valinnanvapauden puitteissa hoitoon muiden hyvinvointialueiden sairaaloihin, mikä kasvattaa Kymenlaakson maksuosuuksia.
Ratamon yöpäivystyksen säästövaikutukset on arvioitu paikallisesti tarkkaan, ja tiedämme, että pelkkä palveluiden karsiminen ei tuo toivottuja taloushyötyjä. Samalla on voitava keskustella avoimesti myös hyvinvointialueen oman hallinnon ja organisaation koosta sekä sen kehityksestä. Tosiasiassa Kymenlaakson hyvinvointialue on paisuttanut omaa henkilöstömääräänsä perustamisestaan lähtien noin 600 työntekijällä. Tämän hallinnollisen paisumisen vuosikustannus sivukuluineen on arviolta noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.
Kouvolan alueen hyvinvointialuevaltuutettujen ja kaupungin johdon on nyt oltava aktiivisia edunvalvonnassa. On varmistettava, ettei Kouvola jää pelkäksi maksajaksi palveluiden keskittyessä Etelä-Kymenlaaksoon.
Kun hyvinvointialueen virallinen arviointimenettely alkaa, on pöydälle uskallettava nostaa kaikki vaihtoehdot alueen toimivuuden varmistamiseksi. Mikäli Kymenlaakson sisäistä tasapainoa ei löydetä, valtion tulisi arviointimenettelyssä tarkastella myös laajempia rakenneuudistuksia ja aluerajoja. Kouvolan ja Ratamon suuntautuminen ja mahdollinen yhteistyö Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kanssa on maantieteellisesti ja toiminnallisesti vaihtoehto, jota ei pitäisi sulkea pois. Sote-uudistuksen perimmäinen tavoite oli luoda uutta ja toimivaa, ei vain liimata vanhoja kustannusrakenteita yhteen.
On helppo yhtyä Hakarin toteamukseen: jos Kymenlaakso pystyy todentamaan, että se tasapainottaa taloutensa omilla ratkaisuillaan, ministeriöt eivät puutu asiaan. Hakari kertoo olevansa rohkean uudistamisen kannalla – ja siitä olen samaa mieltä. Tehdään siis uudistuksia rohkeasti, mutta analysoidaan kustannukset ja palvelutarpeet perusteellisesti.
600 lisää henkilökuntaa. Miksi?