Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Verrattaessa Kymenlaakson hyvinvointialueen Tuottavuusohjelmaa 2026–2030 ja Hyvinvointialuestrategiaa 2026–2029, suoria asiasisällön ristiriitaisuuksia ei ole ihan heti löydettävissä.
Päinvastoin, tuottavuusohjelman toimenpiteet on suunniteltu nimenomaan tukemaan ja mahdollistamaan strategian tavoitteiden saavuttamista taloudellisesti kestävällä tavalla. Molemmat ovat hyvin valmisteltuja kokonaisuuksia.
Mahdolliset ”ristiriidat” eivät siis liity tavoitteisiin, vaan ne voivat ilmetä toteutuman ja tavoitteiden välisinä eroina – eli siinä, mitä tämän päivän päätöksiä kykenemme viemään käytäntöön tulevina vuosina.
Toinen huomio, ehkä, on se, että kokonaisuudet on paikoin koottu hyvin yleispiirteisesti, ”leveällä pensselillä”. Tämä jättää tulkinnanvaraa, mikä voi olla haasteellista toteutusvaiheessa.
Vaakakupissa ei ole sen enempää eikä vähempää kuin hyvinvointialueemme tulevaisuus. Tässä kohdin meidän on pakko pysähtyä miettimään.
Hyvinvointialueen itsenäisyyden menettämistä on nostettu usein esiin kiihokkeeksi päätöksenteon sujuvoittamiseksi, etenkin kipeiden päätösten edessä. Minulle herää väistämättä kysymys: näinkö ajattelimme Strategiaa rustatessamme?
Maistiaisen tulevasta saimme jo viime viikolla. Päätimme aluehallituksessa psykiatrisen sairaanhoidon kapasiteetin vähentämisestä Kuusankoskelta. Tai asiahan tuli meille hallitukseen tiedoksi. Ja soppa oli valmis.
Asiallisesti käsiteltynä, kun saimme kokonaisuuteen ajantasaista tietoa, asia olisi ollut päätettävissä esitetyn laisena.
Pari kuultua perustelua jäi kuitenkin kaivelemaan. Hyvinvointialuejohtaja Harri Hagmanin kommentti ”hallintosäännön mukainen” tai toimialajohtaja Tuula Rajaniemen ”strategian mukainen” eivät riitä.
Ei näin. Ei näin.
Kuten valtuutettu Mielonen totesi iltakoulussa, näyttää siltä, että aluehallitus ei ole kuskin paikalla. Se pitää täysin paikkansa. Olimme katsomossa.
Pidänkin tärkeänä, että seuraavien vuosien aikana keskitymme myös siihen, miltä päätöksenteko näyttää ulospäin. Ei niin, että päättäjät lukevat asiasta aamun lehdestä, tai että johtavien viranhaltijoiden ainoa perustelu on hallintosääntö tai strategia.
Siihen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa. Tuleva tuottavuusohjelma on satakertaisesti painavampi kokonaisuus kuin nyt käsitelty psykiatrisen osaston kapasiteetin lasku.
Mikäli haluamme antaa valmistelulle työrauhan, on aluehallituksen ja sitä kautta aluevaltuuston oltava huomattavasti paremmin informoitu jokaisesta toimenpiteestä, joka on käynnissä tai jota ollaan valmistelemassa.
Hyvinvointialueen tulevaisuus on myös pitkälti kiinni päättäjien venymiskyvystä. Emme voi mennä ideologia edellä tai vanhan kaavan mukaan. Joustokykyä ja valmiutta muutokseen pitää löytyä.
On myös varmasti asioita, joita emme esityksistä huolimatta halua viedä eteenpäin. Pitäisinkin hyvänä, että ryhmät miettisivät keskuudessaan, onko jotkut palvelut niin kriittisiä, että joudumme niiden puolesta miettimään itsenäisen hyvinvointialueen tulevaisuutta uudestaan.
Meidän on hyvä muistaa vastuullisina päättäjinä: se minkä nyt antaa pois, se ei ikinä palaa takaisin.
Olemmehan me päättäjät täällä kuitenkin ensin palvelut edellä, vasta sitten status. Lupasimmehan strategiassa tarpeenmukaiset ja vaikuttavat palvelut kaikille Kymenlaaksolaisille. Arjen turvan ja tuen elämän kaikissa vaiheissa.
Etsitään näihin kaikkiin asioihin yksimielisyys. Yhdessä olemme enemmän.
Kiitos.