Poliisin määrärahavaje ja toiminnan turvaaminen ovat olleet tapetilla jo pitkään. Valtakunnallinen ongelma sai mediassa kasvot Kouvolan alueen poliisitoimen resurssipulasta. Kouvolan seudulla ongelma on totisinta totta. Poliisin organisaatiouudistus ilman lisäeuroja olisi vielä vain pahentanut tilannetta.
Kysyin reilu kuukausi sitten sisäasiainministeri Anne Holmlundilta kirjallisesti, että mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä turvatakseen poliisin operatiivisen toiminnan. Hiljattain myös Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi vaatii lisää rahaa työttömien poliisien työllistämiseen ja virkojen täyttämiseen.
Tyydyttävä vastaus tilanteen korjaamiseksi saatiin vihdoin viime viikolla. Hallituksen kehysneuvotteluissa päätettiin lisätä vuosille 2009-2012 määrärahoja poliisin toiminnan vakiinnuttamiseksi ja työttömien poliisien palkkaamiseksi yhteensä 35 miljoonaa euroa, joista 15 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Odotan, että kuluvan vuoden vaje korjataan lisäbudjetissa.
Hyvä näin, uskoni järjettömien tilanteiden korjaamiseen on palautunut. Kansalaisten turvallisuudesta sekä oikeusturvasta on pidettävä huolta. Jos lisärahaa ei olisi osoitettu, edellä mainituista, sekä poliisin perustelluista palveluodotuksista olisi todennäköisesti jouduttu tinkimään. Sitä ei voida missään nimessä sallia. Suomalaisten on voitava luottaa totuttuun turvallisuuden tunteeseen.
Valtion tuottavuusohjelman mukaisia henkilöstövähennyksiä ei voida kohdentaa mihinkään, mikä heikentäisi kansalaisten turvallisuudesta huolehtimista.
Tämä pakkosäästäminen aiheuttaa myös muita ongelmia. Käsittelemme lakivaliokunnassa parhaillaan hallituksen esitystä, jonka mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ja uhkasakkoja ei enää voitaisi muuntaa vankeudeksi.
On totta, että monet sakkojaan vankilaan istumaan joutuvat henkilöt eivät sinne kuuluisi. Esitys ei kuitenkaan ota huomioon, että monet ulosottomiehen toimilta suojassa olevat sakkoon tuomitut maksavat sakkonsa vain muuntorangaistuksen välttääkseen. Jos uhka kokonaan poistetaan, ei sakkoja välttämättä makseta, eikä niitä liioin saada perityksi.
Valtion pitäisi siis säästää myös vankien määrää vähentämällä ja jättää näissä sakkotapauksissa tuomitsematta. Miten rangaistus sitten määrätään, jottei lukuisia muita ongelmia koituisi ja loppulasku nousisi suuremmaksi kuin alun perin oli ajateltu?
Oikeusministeri Brax ajaa muutosta kuitenkin kuin käärmettä piippuun. Purematta ei esitystä voi kyllä millään niellä. Jos ja kun uhkasakkovangit eivät kiven sisään kuulu, on heille osoitettava toinen sijoituspaikka, vaihtoehto vankilalle. Kuitenkin niin, ettei siitä synny lisälaskua kunnille, jotka ovat jo nyt pulassa kaikkien velvoitteidensa kanssa.
Uskon, että määräämällä rangaistukseksi erilaisia yhdyskuntapalvelumuotoja sekä päihdehuollon toimenpiteitä nykyisen vankeuden sijaan, on mahdollisuus saavuttaa parempia tuloksia. Mutta onko se halvempaa, on toinen juttu.
Olen huolissani tästä pakkosäästämisestä, jonka vaikutuksia ei aina loppuun saakka mietitä.
Polttopuitahan ei pakkasella kannata säästellä.