Turhaa Keskustalaista retoriikkaa

Keskustalaisesta itsetunnon määrästä saa hyvän kuvan tarinasta, jonka eduskunnan käytäviltä kuulin. Viimeviikkoisessa gallupissa selvisi, että Paavo Väyrynen ei pääsisi eduskuntavaaleissa läpi Uudenmaan vaalipiiristä. Keskustalta saisi jatkoluvan vain kaksi kansanedustajaa, Kaikkonen ja Lehtomäki. Kun asiaa ihmeteltiin ääneen, että missä on Paavo, niin pitkäaikainen keskustavaikuttaja lohdutti tuumailijoita sanomalla, että ” älkää huolehtiko, Paavo tulee läpi niin kauan kuin elää ja pari kautta sen jälkeenkin”.

Usko omiin kykyihin ei keskustasta ole siis hävinnyt mihinkään.

Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi linjasi keskustan vaalikampanjan avauksessa eilen Helsingissä, että perusturvaan tai lapsiperheiden etuuksiin ei saa kohdistaa leikkauksia. Asia on heille kynnyskysymys.

Asia on selvä, mutta kenelle viesti oli tarkoitettu? Vaikka en ole kaikkien puolueiden vaaliohjelmia vielä lukenut, niin kuitenkin näppituntumalta voin jo sanoa, että en ole Kiviniemen esiin nostamia asioita havainnut yhdenkään puolueen ottaneen omaan vaaliohjelmaansa. Yhtä uskottavaa olisi ollut kieltäytyä eläkkeiden puolittamisesta tai lääkekulukorvauksen poistamisesta. Kiviniemen vaatimukset olivat turhaa poliittista retoriikkaa.

Toki voi olla, että keskustan sisällä on ollut tämän suuntaista liikehdintää ja tämä oli vain muistutus omille joukoille tulevan retoriikan sisällöllisistä rajoista. Esimerkiksi Jarmo Korhonenhan ei ole vielä kaikkia omia linjauksiaan kertonut.

Sen sijaan Kiviniemen ehdotuksen 150 000 – 200 000 uuden työpaikan löytämiseksi Suomeen kahden seuraavan vaalikauden aikana kyllä ymmärrän. Onhan se suoraan kansainvälisen liikkeenjohdon, konsulttitoimisto McKinsey & Company 2010 julkaisemasta raportista.

McKinsey: ” Tarvitsemme yksityiselle sektorille 100 000 – 150 000 työpaikan nettolisäyksen suhteessa vuoden 2007 tasoon. Tämä vastaa 150 000 – 200 000 työpaikan nettolisäystä suhteessa 2010 tasoon”.

En ota kantaa, tulevatko työpaikat Kiviniemen lanseeraamalla yhteiskuntasopimuksella, mutta välttämätöntä kehitys kuitenkin on. Julkisen talouden kestävyysvaje ei muuten taitu.