Yleinen

Vanhustenhuoltolaki on tarpeen

Juuri ennen eduskunnan istuntokauden loppua peruspalveluministeri Paula Risikko esitteli valmistelemansa vanhustenhuoltolakiluonnoksen. Toteutuessaan tämä laki olisi laatuaan ensimmäinen koko Euroopassa. Kokonaisuus sisältää mm. takuun siitä, että jokaiselle ikäihmiselle tehdään palvelutarpeen arviointi ja sen jälkeen yksilöllinen palvelu- tai hoitosuunnitelma.

Esitetty ikäraja lakiluonnoksessa on 75 vuotta. Se on tutkimusten perusteella ikä, jolloin toimintakyky alkaa heikentyä ja palvelujen tarve kasvaa. Lain tavoitteena on turvata jokaiselle oikeus arvokkaaseen vanhenemiseen ja hyvään, tasavertaiseen kohteluun omalla asuinpaikkakunnallaan.

Lain henki perustuu jo aiemmin tällä hallituskaudella uusittuihin ikäihmisten palveluiden laatusuosituksiin. Lakiluonnoksessa linjataan ikäihmisten oikeus palvelutarpeen arviointiin tai hoitosuunnitelmaan ja suunnitelman mukaisiin palveluihin. Hoidon tulisikin painottua mahdollisimman pitkään kuntouttavaan, ennaltaehkäisevään toimintaan ja pyrkiä pois toimintakykyä alentavasta makuuttamisesta.

Kuntien vastuita ei pitäisi valtion taholta enää ilman lisäeuroja kasvattaa, mutta näen tämän lain tarpeellisuuden ensiarvoisen tärkeänä. Yhteiskuntamme ikärakenteen muuttuessa on myös kyettävä järjestämään palvelurakenteet uusiksi. Lisätään niitä palveluita, joita eniten tarvitsemme ja karsitaan niistä, joiden tarve vähenee.

On hyvä kuitenkin muistaa, ettei mikään laki yksinään ketään autuaaksi tee. Turva vanhemmuuteen löytyy usein läheltä, ystävistä, lapsista, lapsenlapsista tai vaikkapa naapurista. Yksinäisyys onkin tutkitusti suurin syy vanhusten masennukseen. Yksinäisyyden poistamiseksi ei tarvita lakia tai lääkkeitä – välittäminen ja huolehtiminen riittävät.