Presidentinvaalit lähestyy, kahden kauppa

Presidentinvaalien ennakkoäänestyksen kohta alkaessa, on erilaiset gallupit tulleet entistä mielenkiintoisemmiksi seurata. Pienetkin prosenttiyksiköiden muutokset aiheuttavat kovin erilaisia tulkintoja ehdokkaiden välisistä eroista. Erään tulkinnan mukaan Sauli Niinistön kannatus on laskenut dramaattisesti vaikka muiden ehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus jää Niinistöä heikommaksi. Jos näin on vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen, ei toista kierrosta tarvita.

Ilolla otan vastaan Pekka Haaviston kannatuksen kasvun. Hän on kampanjoinnissaan pystynyt tuomaan omaa persoonaansa ehkä kaikkein parhaiten esiin. Rauhallinen ja asiantunteva esiintyminen on hyvää mainosta tässä presidenttivaalikampanjaviidakossa. Hän on selvästi saanut eniten epävarmoja äänestäjiä pohtimaan omaa kantaansa ensimmäisellä kierroksella.  Pidänkin häntä varmimpana ehdokkaana toiselle kierrokselle Niinistön seuraksi.

Paavo Väyrynen on yrittänyt keventää omaa julkisuuskuvaansa vitsailemalla lähes jokaisesta asiasta. Se kuinka uskottavaa se on Kekkosen ajan mieheltä, jää nähtäväksi. Epäily tuskin kuuluu kuitenkaan kaikkein vankimpien Keskustan kannattajien toimenkuvaan. Parhaan kuvan sain uskosta Paavon kaikkivoipaisuuteen Timo Kallilta, viime kauden Keskustan eduskuntaryhmän ryhmyriltä saunaosaston turinoissa. Kun häneltä tiedusteltiin Väyrysen mahdollisuuksia eduskuntavaaleissa päästä läpi Uudeltamaalta, hän vastasi, että Paavo tulee läpi niin kauan kuin henki pihisee ja pari kautta sen jälkeenkin.  Sen me nyt tiedämme pettäneen, mutta Väyrynen säästelikin itseään suurempiin koitoksiin.

Paavo Lipposelle viimeiset galluptulokset eivät ole luvanneet hyvää. Alun terhakka kannatus taisi kuvata enemmän Kokoomuksen pelkoa Lipposen jykevään ja töksähtelevään johtamistyyliin. Nykyiset tulokset taitavat näyttää enemmänkin, että Lipposen edustama sosialidemokratia ei ole sama mitä kannattajat odottavat.

Oma lukunsa on hänen kiukuttelu lehdistön kanssa. Se mikä onnistui pääministerinä ollessa, ei ole nyt sopivaa, kun ehdokkaalla pitäisi olla nöyryyttä edes hitusen.

Lipposen TV-mainoksen saama tyrmäävä vastaanotto ei mielestäni ollut ehdokkaan oma moka. Laittaisin sen kampanjatiimin virhearvioinnin piikkiin. Sillä tuskin on Lipposen vika, että hänen annetaan sanoa 20 sekunnin mainoksessa PÖÖÖ ja siihen perään viiden sanan lauseen. Ymmärrän herättävän idean, mutta hän tuli tahtomattaan imitoineeksi omaa hahmoaan takavuosien poliittisesta satiirisarjasta ITSEVALTIAAT. Hyvin imitoikin, ja se ei ole näissä kilpailuissa eduksi.

Timo Soini tuskin yltää uuteen jytkyyn. Ei sillä, etten laskisi häntä varteenotettavaksi ehdokkaaksi, mutta kun hän on vain lomaillut tähänastisen vaalikampanjan. Kyse on kuitenkin suorasta kansavaalista, jossa me kansalaiset valitsemme Suomelle keulakuvan. Sanon keulakuvan, koska minusta presidenttiys on paljon muutakin kuin keskustelua valtaoikeuksista.

Jotenkin tuntuu, että ei riitä vain kampanjatoimiston ja muutamien yksittäisten aktiivien vakuuttelu Soinin aidosta halusta presidentiksi.  Ei riitä, vaikka vannotaan puolueessa olevan muitakin tähtiä kuin istuva puheenjohtaja ja puolueen pystyvän jatkamaan aallon harjalla vaikka Timosta presidentti tulisikin. Minä kysyn, kuka se manttelin perijä sitten olisi? Minusta Mestarijätkälle ei ole seuraajaa, vaikka halukkaita olisikin.

Muut ehdokkaat menevät mielestäni marginaaliin. He ovat mukana kasvattamassa puolueen medianäkyvyyttä ja sillä hyvä. Toivotan, en puolueeni puolesta, vaan omasta puolestani, Paavo Arhinmäelle kuitenkin kohtuullista onnistumista. Vaikka olemme poliittisen agendan äärilaidoilla, on hän sen verran kova jalkapallofani ja luotettava eduskunnan jalkapallojoukkueen maalivahti, että toivotan jaksamista lopunajan kampanjointiin.