Olin Kouvolan kaupungintalolla kuuntelemassa 9.10. eläkeläisryhmien järjestämää tilaisuutta koskien eläkkeensaajien epäoikeudenmukaista kohtelua. Kuultavana oli istuvia kansanedustajia eri puolueista ja tenttaajina lukuisa joukko oman asiansa tuntevia ihmisiä, eli eläkeläisiä. Käsiteltävät asiat oli rajattu kolmeen aihealueeseen: verotuksen korjaamiseen, kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseen sekä epäoikeudenmukaiseen ”leikkurielinkustannusindeksiin”. Asioita olisi ollut kyllä enemmänkin, mutta nämä olivat tärkeimmät.
Heti alussa tuli selväksi, että alustajat olivat hyvin asiansa valmistelleet ja tentattavat joutuisivat koville tekemisistään. Näin kävikin, vaikkakin pienpuolueiden edustajat pystyivät lupailemaan paljon hölläkätisemmin asioiden korjaamista, koska eivät todennäköisesti pääse koskaan lupauksiaan toteuttamaan. Asiat olivat siis hyviä ja alustukset asiantuntevia. Lopputuloksena vielä kysyttäessä, että kuinka moni olisi valmis ajamaan eläkeläisten asioita, lupasivat kaikki yksimielisesti hoitaa homman.
Asiat pitäisi olla siis kunnossa, saivathan tilaisuuden järjestäjät varmasti sellaiset vastaukset kuin olivat toivoneet. Päättäjien keskuudessa vallitsi suuri yksimielisyys asioiden epäoikeudenmukaisuudesta. Mutta miksi sitten oikean vastauksen saatuaan kaikki paikalla olijat alkoivat nauraa vapautuneesti? Eikö kukaan uskonut näiden päättäjien vakuutteluja? Miksi tilaisuus oikein järjestettiin? Kaikkihan tiesivät jo etukäteen miten kansanedustajat vastaavat, kun kansa kysyy!
Voisiko eläkepalkkajärjestelmä voisi olla yksinkertaisempi?
Olin valmistautunut tilaisuuteen itsekin huolella, yrittänyt ottaa selvää asioista, jotka eläkkeensaajia askarruttavat. Mutta tilaisuudessa tuli väkisinkin mieleen, että miksi juuri eläkkeensaajien asiat ovat näin vaikeita ymmärtää. Miksi jokaiseen kysymykseen voi vastata oikein monella eri tavalla? Eikö eläkepalkkajärjestelmä voisi olla yksinkertaisempi, kohdentua paremmin pienituloiseen ja toteuttaa vähennysjärjestelmää, joka on pureutunut paremmin ikäihmisten ongelmiin? Puhun tarkoituksella eläkepalkasta, koska se kuvaa paremmin sitä, että kaikki se palkka mikä saadaan, on jo aikaisemmin ansaittua tuloa.
Onko tarvetta järjestelmän uusimiseen?
Selvästikin seniorikansalaisten huonosta toimeentulosta ollaan huolissaan. Ongelmana on kuitenkin se, että korjaaminen muistuttaa vanhan villasukan parsintaa. Kun yhden reiän saa parsittua, niin vieressä on takuuvarmasti uusi reikä. Syytä olisikin pohtia, olisiko järjestelmä uusittava vielä kerran kokonaan. Alettaisiin puhua eläkepalkasta, jonka suuruus ja vähennysjärjestelmä takaisi jokaiselle ikäihmiselle riittävän ja turvallisen toimeentulon näinkin rikkaassa valtiossa kuin Suomi on.
Oikeudenmukaisuus tärkeää
Eläkeläisryhmittymien esiinmarssi on tervetullutta kansalaisaktiivisuutta. Pelkään vain, että se johtaa neljän vuoden välein kilpalaulantaan eli huutokauppaan eläkeläisten äänistä. Se voittaa, kuka kehtaa luvata eniten. Mielestäni eläkepalkansaajille olisi kuitenkin tärkeämpää, että järjestelmä olisi oikeudenmukainen ja se eläisi muiden palkansaajien kanssa suhdanteen nousut ja laskut.