Ensimmäinen viikko eduskuntatyötä on nyt takana ja kylmät talousluvut moneen kertaan opeteltu. Tulevat vuodet tulevat olemaan tiukkoja taloudellisesti niin kunnille kuin valtiollekin. Työttömyydenkin ennustetaan nyt pahenevan jopa 10 % tasolle, mikä on murskaavan paljon ottaen huomioon sen missä luvuissa ollaan oltu pari viime vuotta.
Huolimatta siitä, että talouden elvytyksemme tulee olemaan jo nyt Euroopan kolmanneksi suurinta, on uusille toimille varmasti sijaa ennen syksyä. Meille tämä kriisi on erittäin vaikeasti hoidettavissa, koska emme pysty vaikuttamaan juurikaan maailman finanssimarkkinoihin. Toivomme tietysti että muutkin maat ottavat näihin elvytystalkoisiin osaa kunnolla ja vientimme alkaisi vetämään. Negatiivisten vaikutusten minimoimiseen olemme jo kyllä reagoineet kansallisesti hyvin. Vaikka kriisi näyttäytyy meille enemmän suhdannekriisinä kuin rakennekriisinä, on mielestäni nyt kuitenkin oltava tarkkoina, ettemme elvytä vanhoja kustannusrakenteita ja sitä kautta vain siirtämässä kriisin vaikutusten alkamista kauemmaksi.
Paras kakkonen tulisi saattaa käyntiin mahdollisimman pian, valtion tuottavuusohjelmasta olisi pidettävä tiukasti kiinni ja valtion hallinnon hajasijoittaminen tulisi viedä suunnitellusti loppuun. Onhan nämä toimet niitä pitkän tähtäimen toimia joilla ajateltiin tämän kaltaisiin tilanteisiin valmistauduttavan tulevaisuudessa. Tiedämme, että bruttokansantuotteemme kääntyy tulevaisuudessa jo sen takia negatiiviseksi, että meiltä lähteen enemmän ihmisiä eläkkeelle kuin tulee uutta työvoimaa markkinoille. Eli rakenteellisista muutossuunnitelmista tulee pitää kiinni, jotta emme putoa vielä siihen kuoppaan jonka olemme itselle itse kaivaneet.
Tämän kriisin vaikutuksia arvioidessani ja velan lisäyksen määrää ihmetellessäni, en voi kuin ihmetellä yhtä asiaa. Reilu kymmenen vuotta sitten otimme suuruusluokkaa 50 miljardia velkaa selvitäksemme vaikeuksistamme. Nyt otamme saman verran lisää vaikka emme käytännössä ole pystyneet juurikaan aikaisempaa velkaa lyhentämään. Kukaan yksityinen henkilö ei saisi näillä perustiedoilla lisävelkaa ikipäivänä. Mutta me saamme. Mutta mitä jos kymmenen vuoden päästä on uusi kriisi, niin mitä silloin teemme? Hyvinvointivaltion ylläpitäminen velkarahalla kun tuskin kiinnostaa muita kuin siitä hyötyviä…