Yleinen

Kansanvallan voitto on yhteisymmärrys

”Puukko vääntyy makeasti haavassa”, oli eräs uutisotsikko sunnuntain 15.3. Kouvolan Sanomissa. Koko juttu puistatti. Kansanedustaja Sinikka Hurskaisen suulla demarit pitivät demokratian voittona sitä, että palkansaajajärjestöt pystyivät vaikuttamaan hallituksen tekemiin, tulevaisuuden kannalta tärkeisiin päätöksiin. Demarit mieluusti unohtavat sen, että tärkeintä eläkekysymyksessä oli sopimukseen pääsy, ja että se etenee nyt Rantalan työryhmän kautta laajalla pohjalla. Hurskaisen näkemys kansanvallan voitosta on todellista puppua. Kansanvallan voitto on yhteisymmärrys siitä, että suomalaisten työssä jaksamista täytyy pidentää.

Demareiden haikailu vanhaan aikaan, jolloin he sopivat työmarkkinajärjestöjen kanssa asioista ja toivat ne sitten tiedoksi eduskuntaan, on tänä päivänä vähintäänkin eriskummallista. Myös puheenjohtaja Jutta Urpilaisen uhkaus yleislakosta kesken välikysymyskeskusteluiden oli outo. Eipä oikein tiennyt puhuiko puolueen puheenjohtaja vai palkansaajajärjestöpamppu. Oppositiojohtajan tehtävä on tuoda esille muita varteenotettavia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi, jolleivät hallituksen keinot kelpaa. Yleislakollako suomalaisten työurat olisivat pidentyneet?

Suomi on ajautumassa ehkä sodan jälkeisen ajan suurimpaan taloudelliseen kriisiin. Sanon näin, koska emme pysty vaikuttamaan asioihin siinä määrin kuin pitäisi. Puuttumalla yhteiskunnan kulurakenteisiin voimme jotakin tilanteen eteen tehdä. Välikysymysten ja laajan yhteistyön puuttumisen kautta ei näin suuren kokoluokan haasteita kuitenkaan ratkota.

Rakenteellisia uudistuksia ovat mm. työurien pidentäminen, palvelutuotannon tehostaminen, opiskeluaikojen lyhentäminen, kansalaisten terveyden ja toimintakyvyn kohentaminen sekä eläkejärjestelmän kestävyydestä huolehtiminen. Jollei rakenteisiin nyt puututa, ovat edessä vieläkin tuskallisemmat valtion menojen leikkaamiset. Suomen luisuminen hallitsemattomaan velkakierteeseen on katkaistava heti sekä saatava tulot ja menot jonkinlaiseen tasapainoon. Tulevaisuutta ei voi perustaa pelkän velkarahan varaan.

Se, millaisia ratkaisuja ja päätöksiä teemme tänä päivänä, vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt rakennetaan yhteiskuntaa myös tuleville sukupolville. Eläkeratkaisutkin kuuluvat siihen. Yhteiskunnallemme ja sen hyvinvoinnille on eduksi, että myös lapsemme ja lapsenlapsemme kokevat työnteon ja työeläkemaksujen maksamisen mielekkäänä. Vain siten pystymme takaamaan jatkossa toimivan vanhustenhuollon, päivähoidon, sosiaaliturvan sekä eläkejärjestelmän. Panoksena on siis koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden palveluiden kirjo, ei vain tämän päivän valtapolitiikka.