Kuten kaupunginjohtaja Lauri Lamminmäki budjettikirjan omassa sanallisessa osassa sanoo, on kaupungin budjetti laadittu vaikeassa tilanteessa. mitäpä muuta se tietysti edes voisi olla, näin uuden kaupungin ensimmäisenä yhtenäisenä budjettina. Tosiasia on, että toimintojen sopeuttaminen vähentyviin verotuloihin on kuitenkin jo tuttua puuhaa yhteen liittyneiltä kunnilta jo vanhan peruskunnan ajoilta. Tuottavuuden parantaminen ja menojen karsiminen tuleekin olla myös meidän yhteinen tehtävä.
Kaupungin johtajan lausuma, että Kouvolan kaupungin päätösten on tässä tilanteessa perustuttava realismiin, onkin kympin arvoinen.
Realismiin perustuen.
Haluaisin nostaa keskusteluun kaupungin hallituksen jo hyväksymän eläkeläisille suunnatun subjektiivisen oikeuden uimahallin ilmaiseen käyttöön. Onhan tapaus selkeä ennakkotapaus myönnettäessä etuuksia sellaiselle ryhmälle, joka ei ryhmänä edusta mitään tavanomaista erityisryhmää, vaan on nimensä mukaisesti eläkkeensaajista muodostuva ryhmä. Työelämästä eläkkeelle siirtyminenhän yleisesti mielletään myönteisenä elämänvaiheena, miksi sitä siis haluttaisiin nyt käsitellä uimahallimaksujen yhteydessä erilaisten erityisryhmien, kuten vammais – tai sosiaaliseti maksukyvyttömien ryhmien kanssa rinnasteisena.
Palveleeko se kuntalaisten etua kun tämän etuuden myöntäminen saattaa olla juuri pois peruspalveluiden tuottamisesta.
Ymmärrän kyllä, että aloitteen tarkoitus on edistää ikääntyvien ihmisten liikuntaa ja sitä kautta parempaa jaksamista, mutta en usko sen olevan kiinni siitä millä hinnalla sen aloittaa. Mikäli aloittaminen on kiinni kustannuksesta, on virhe hinnoittelussa ylipäätänsä, ei palvelun ilmaisuudessa. Tiedämme myös, että hinnoittelemalla palvelut oikein – vaikuttaa se myös niiden arvostukseen ja käyttäjä tyytyväisyyteen.
Suomessa on yleisesti käytössä etuuksia myönnettäessä tarveharkintaan perustuva etuisuuksien myöntämisjärjestelmä. Eli se saa etuuksia, joka niitä kipeimmin tarvitsee. Järjestelmä on kunnalle kustannustehokas, eli säästää kunnan verovaroja niitä tarvitseville. En siis oikein ymmärrä, miksi nyt siitä pitäisi luopua, kun kuntamme varat ovat kortilla ja säästökohteita pitäisi etsiä.
Eli olemmeko nyt valmiita etsimään lisää säästökohteita kunnallisista palveluista, jotta voimme rahoittaa sellaisten kouvolalaisten uimisen, jotka voisivat hoitaa sen myös henkilökohtaisesti.
On tärkeää muistaa, että kunnan verovarat eivät tule lisääntymään tulevina vuosina vaan pikemminkin ne ovat vähentymään päin. Pidän silloin vastuullisena toimena sitä, että olemme jokaisen euron perään tarkkoina. Etusijalla silloin pitää olla sairaat, lapset ja vanhukset, ihmiset jotka tarvitsevat yhteiskunnan auttavaa kättä. Se on sosiaalisesti oikeudenmukaista toimintaa ja siksi siis kannatettavaa. Myönnettäessä subjektiivisia oikeuksia sellaisille ryhmille, jotka eivät niitä tarvitse ryhmänä, olemme edesauttamassa sosiaalisten erojen kasvua, joka ei voi olla valtuuston tehtävä.
Voimme myös kysyä, eikö tällainen subjektiivinen oikeus kuuluisi mieluummin työttömille, joilla on usein paljon enemmän vaikeuksia selvitä päivittäisistä menoistaan. Kun vielä tiedämme, että olemme tulevaisuudessa yhä enemmän riippuvaisia heidän työkunnostaan ja motivaatiostaan työvoiman vähentyessä Suomessa, tulisi meidän tarkistaa päätöksenteon kriteerejä.
Tiedämme myös, että niin vammais- kuin vanhuuspalveluiden menot tulevat kasvamaan ja nekin olisi pystyttävä kattamaan samasta veropotista.
Ehdotus tähän tulonsiirtoon niitä tarvitsemattomille tuli sosialidemokraattisesta ryhmästä. Vetoankin nyt demareihin, jotta emme lähtisi tälle sosiaalisia tuloeroja kasvattavalle linjalle, vaan säätäisimme väheneviä verotuloja niitä tarvitseville – eli sairaille, lapsille ja vanhuksille. Ymmärrän sen, että eläkkeelle siirryttäessä olisi kiva saada vapaa oikeus käyttää ilmaiseksi kaupungin ylläpitämiä uimahallipalveluita, mutta kysyn nyt teiltä hyvät sosiaalidemokraatit.
Onko se oikeudenmukaista ja sosiaalisesti kestävää politiikkaa?
Meidän tulee myös miettiä millaisen viestin annamme kansalaisille siitä mikä ohjaa meidän päätöksentekoa. Oma etu vai kuntalaisten tasapuolinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus hyvinvointipalveluita tarjottaessa verovaroista.
Huomautan vielä, että tämä on myös selkeä ennakkotapaus, jota tullaan käyttämään tulevaisuudessa hyväksi muissakin vastaavissa tilanteissa.
Jaettava rahamäärä ei siis kasva puissa, joten meidän tulee päättää kenelle sitä jaamme. Onko sairaat, lapset ja vanhukset etusijalle edelleen eli jaammeko varoja tarveharkintaisesti vai otammeko käyttöön rinnalle uuden järjestelmän joka omalta osaltaan mahdollistaa sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen.
Kerran vielä kaupunginjohtajan sanoin, Kouvolan kaupungin päätösten on tässä tilanteessa perustuttava realismiin.
Teenkin muutosesityksen ensi vuoden budjetti ja talousarvio esitykseen:
”Esityksestä eläkeläisten subjektiivisesta oikeudesta maksuttomiin uimahallipalveluihin luovutaan ja lainan ottoa vähennetään kaupungilta säästyneen summan verran”.