Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungerin työsopimusta ei enää jatketa. Voidaan sitä sanoa myös potkujen saamiseksi. Mikael Junger, hallintoministeri Jouni Backmanin, oikeusministeri Johannes Koskisen ja pääministeri Lipposen poliittisena erityisavustajana tunnettu demari, menetti poliittisella avustuksella saamansa paikan. Se mikä laulaen tulee, se usein viheltäen menee. Heinäluoma tosin erehtyi sanomaan, että syynä oli Vanhasen lautakasa, mutta siinä hän on väärässä. Poliittisen johtajanpaikan nimittämisen mahdollisuuden menettää tai saavuttaa vaaleissa, ei muuten.
Siksi Heinäluoman tokaisu, että “siirrytäänkö tässä sellaiseen aikaan, että hallituspuolueet tekevät näitä päätöksiä ja valitsevat sellaisia johtajia kuin pitävät hyvinä ja erottavat silloin, kun on kriittistä journalismia”, on huonoa huumoria.
Vastauksena kysymykseen, ei siirrytä, vaan sellaista aikaa on eletty koko demareiden valtakausi. Eli liian kauan. Nyt Lauri Kivisen valinta on askel oikeaan suuntaan.
Jungerin uudelleenvalinan sekaantuminen politiikkaan on sinällään valitettavaa. En epäile hänen mahdollisuuksiaan johtaa, vaan pikemminkin uskon hänellä olevan tällä hetkellä paljon enemmän valmiuksia tehtävän hoitoon kuin viisi vuotta sitten. Mutta kuten usein käy, riskit realisoituvat pääsemättä itse asioihin vaikuttamaan.