Isän aseman parantaminen omaan lapseensa on herättänyt keskustelua viime kuukausien aikana. Kari Uotilan tekemä lakialoite asiasta ei etene ja koko juttu uhkaa vesittyä. Samoin käy sen myötä lapsen oikeuksien laajentamiselle ja parantamiselle.
Tasa-arvokysymyksissä keskustelua käydään aina naisen aseman kautta. Tämä on ensimmäinen kerta kun minulle tulee eteen tilanne, jossa asioita tulisi myös käsitellä miehen asemaa arvioimalla. Tunnustamalla isyytensä ja ottamalla vastuun tekemisistään isä tiedottaisi myös perintöoikeudesta, joka lapsella on. Samoin mahdollisuus saada tietoa esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista paranee.
Lakiehdotusta vastustavat pelkäävät tämän mahdollisuuden tunnustaa isyytensä ja hoitaa velvollisuutensa lisäävän avioerojen määrää.
Minusta pelko on turha. Miehiä, jotka ryntäävät tunnustamaan isyytensä vapaaehtoisesti, tuskin ilmaantuu sen enempää kuin nykyisenkään käytännön aikana. Uskon, että avioeroja aiheutuu edelleen enemmän silloin, kun nainen hakee miestä tilille tekosistaan. Siihen naisella on täysi oikeus, vaikka toinen olisi aviossa tahollaan – miehellä sitä vastoin ei tätä oikeutta omaan lapseensa nähden ole.
Asia ei ole kokonaisuudessaan iso ja merkityksellinen. Enemmän se on minulle periaatteellinen ja tasa-arvokysymys sukupuolten välillä. Tapauksia ei ole paljon, joissa uudenlaisesta lainsäädännöstä olisi apua mahdollisille isyytensä tunnustaville miehille.
Niitä kuitenkin on ja siksi kannatan asiaa.