JUHA PÄRSSINEN
MIESVOIMAA. Jari Larikka osui kolmivuotisen kansanedustajauransa rikkaimpaan poliittiseen kultasuoneen, kun hän viime viikolla ilmoitti puuhaavansa eduskuntaan miesverkostoa.
– Ensimmäiset asiasta kiinnostuneet toimittajat olivat järjestään naisia. Hassuinta oli, että jokainen kysyi, mihin tällaista muka tarvitaan. Eli tismalleen se sama kysymys kuin joskus aikoinaan, kun naiset alkoivat järjestäytyä, hämmästelee Larikka.
Syy median villiintymiseen on selvä. Eduskunnan naisverkosto on suorastaan legendaarinen marttakerho, jonka puuhia seurataan tarkasti. Nyt ensitulkinta oli, että Larikka ja toinen puuhamies, kansanedustaja Kari Uotila (vas.) ovat rakentamassa naisverkostolle kilpailijaa.
Kyseessä ei kuitenkaan Larikan mukaan ole varsinainen miesten vastaisku.
– Naisverkostossakin on ymmärretty, ettei tässä ole kyse kilpalaulannasta, vaan päämäärä on ihan sama, tasa-arvo. Miesverkosto kulkee naisverkoston rinnalla, tulee lisää käsiä hyvän asian viemiseksi eteenpäin, Larikka kuvaa.
Sukupolvi
vaikuttaa
Uotila on entinen metallimies ja telakkayhtiö Masa-Yardsin pääluotto. Larikka puolestaan oli kansanedustajaksi lähtiessään paloesimies. Eivät siis kumpikaan mitään pehmopipertäjiä.
– Istuminen työ- ja tasa-arvovaliokunnassa on imenyt mukaansa, Larikka taustoittaa kiinnostustaan tasa-arvoasioihin.
Mutta on taustalla sukupolvikin.
– 1960-luvulla syntyneenä olen jo sitä polvea, että oma äitini löi minulle silitysraudan käteen, näytti, mistä imuri lähtee käyntiin ja opetti, että pölyt pyyhitään märällä rätillä. Olen aina tehnyt ruokaa kotona, siivonnut ja tykännyt katsoa Englannin liigajalkapalloa paitoja silittäessä. Ja lapsilleni olen opettanut saman; 16-vuotias poikani tekee hyvää ruokaa, Larikka kertoo.
Poliittisesti miesasia-puuhailu ei ole hullumpi veto. Tähän asti miespoliittisilla ohjelmillaan ovat mellastaneet vasemmisto ja vihreät, nyt Larikka antaa siis kasvot porvarimiehelle. Larikan mielestä kyse on kuitenkin selvemmin sukupolvi- kuin puoluekanta-asiasta.
– Arkadianmäellä edustan kuitenkin nuorempaa sukupolvea ja ajatukseni ovat vähän liberaalimpia kuin jo täällä pitkään asioineilla kansanedustajilla. Siksi olen kokenut, että minun kannattaa tuoda niitä pikkuisen myös esiin.
Tasa-arvo onkin
naisasiaa
Larikka sanoo nyt ääneen sen, minkä moni mies ja nainen on tiennyt hiljaa jo pitkään: kun puhutaan näennäisesti tasa-arvosta, puhutaankin oikeasti yleensä naisten asemasta.
– Kun esimerkiksi valiokuntakäsittelyssä johonkin asiaan halutaan tasa-arvonäkökulma, saadaankin naisnäkökulma. 80-prosenttisesti asiat menevät tuollakin tavalla ihan oikein, mutta jos halutaan, että se puuttuva viidenneskin menisi, tarvitaan miehiä, miettii Larikka.
Miesverkoston virallinen perustaminen on edessä syksyllä. Larikka uskoo, että jäseniksi liittyvät käytännössä kaikki mieskansanedustajat puoluekantaan katsomatta.
– Kuka uskaltaisi jäädä tästä ulos? Luulen, että aika lähelle sata prosenttia miesedustajista liittyy.
Käytännössä miesverkosto järjestää seminaareja ja tiedotustilaisuuksia sekä pyrkii lainvalmistelussa asiantuntijatahoksi. Yksittäisiä toimintamalleja tärkeämmäksi osoittautunee kuitenkin se kokonaisvaltainen miesasiatoiminta, johon herrat pyrkivät.
– Meidän miesten pitää skarpata. Tavoite on, että joskus koittaa se päivä, kun niin nais- kuin miesverkostokin voidaan tarpeettomana lopettaa.
Terveys ja
oppiminen
Miesten asioista kaksi aluetta kaipaa Larikan mielestä kipeimmin muutosta: terveys ja koulutus.
– Miehen terveyseuro on 70 senttiä, eli naisten terveyspalveluihin käytetään puolet enemmän rahaa kuin miesten. Naisten rintasyöpäseulonnat ovat lakisääteisiä, miesten eturauhassyövän osalta seulontoja vasta pohditaan. Jos mies putoaa työelämästä, hän putoaa työterveyshuollon menettämisen myötä koko terveydenhuoltojärjestelmästä. Naisella vastaavassa tilanteessa jatkuu vähintään gynekologinen hoitosuhde, Larikka suree.
Kun terveyspalvelujen tuottaminen painottuu selvästi toiseen sukupuoleen, sillä on Larikan mielestä osuutensa myös siihen, miksi naiset elävät seitsemän vuotta vanhemmiksi.
– Tyttöjen oppimistulokset ovat kautta linjan paremmat kuin poikien. Mutta toisaalta miehet on heitetty ulos kasvattamisesta: tarhassa on tarhan täti, ei setä, koulussa opettajat ovat pitkälti naisia ja eroissa lapset annetaan yleensä äideille. Ensiapuna kannattaisin mieskiintiöitä opettajakoulutukseen, sanoo Larikka.