Jari Lindström nosti tärkeän yksityiskohdan esiin menneellä viikolla omassa mielipidekirjoituksessaan. Kiitos kaimalle, hyvä nosto ja oikeaan aikaan. Kyse ei ole siitä mitä kaikkea saadaan säilytettyä, vaan siitä mikä on onnistumisemme uudistettaessa terveydenhuollon palveluja ja sen palveluverkkoa.
”THL on arvioinut, että sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvavat reaalisesti noin 17 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.”
Vaikka puolueet ja niiden ehdokkaat lupaavat säilyttää kaiken, mikä tuoksuu lähipalvelulle, näin ei tule tapahtumaan. Rahat eivät tule riittämään. Se on karu totuus.
Varsinkin Kouvolassa se pitäisi tietää. Kymsoten piti tuoda säästöjä, mutta kustannusten nousu varsin pienellä aikavälillä on lähes 100 miljoonaa euroa. Ikääntyvä väestö ja sen kasvava palveluntarve pitää huolen siitä, että suunta ei tule muuttumaan.
Puolueiden ja sen kellokkaiden pitäisi tässä tilanteessa olla rehellisiä. Teemme koko ajan päätöksiä, joilla kustannustasoa nostetaan, niin miten kokonaiskustannukset voisivat laskea. Nytkin Soten palkkaharmonisointi maksaa tulevalle hyvinvointialueelle noin 20 miljoonaa lisää.
Sen sijaan, että lupaamme säilyttää kaiken, tulisi nyt päättäjien miettiä, miten tämä terveydenhuollon kokonaisuus järjestetään niin, että sillä on mahdollisuus säilyä. Miten uudistetaan palveluverkko niin, että siitä saadaan enemmän tehoja ja laatua irti?
Vaalien alla on helppo tarrautua menneeseen ja luvata kaiken vanhan säilyvän. Toimintatavassa on helppo nähdä sankarillisuutta, mutta onko näin, jos todellisuudessa sahaamme itseltä oksaa alta.
Eivät aikaisemmatkaan sukupolvet ole selvinneet tulevaisuuden haasteista tarrautumalla menneeseen.
Aluevaalit ovat todellisuudessa tulevaisuusvaalit. Kuinka uudistutaan ja kuinka saadaan ihmiset mukaan uudistukseen. Palveluverkko ja sen palvelut muuttuvat. Se on edellytys selvitä tulevaisuudesta.