Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomien verkkosivuilla, että presidentti ja hallituksen ministerit tulisi rokottaa sikainfluenssaa vastaan saman tien. Pääministeri Matti Vanhanen vastasi nopeasti, että riittää kun viisi tervettä ministeriä kahdestakymmenestä on paikalla yhtä aikaa. Hän vakuutti hallituksen toimintakyvyn säilyvän kaikissa olosuhteissa.
On hyvä, että Niinistö otti asian esiin. Ymmärrän myös, että Vanhanen toi julki valtioneuvostossa sovitun päätöksen – hallitus ei etuile rokotusjonossa. Mutta mitä sitten kun tauti on kovempi kuin tämänhetkinen epidemia ja pelkona olisi kovemmat kuolleisuusluvut. Tehdäänkö silloinkin päätös valtioneuvoston rokottamisesta imagollisin perusteinen vai tarveharkintaisesti.
Uskon tai ainakin haluan uskoa, että nykyinen rokotusjärjestys perustuu ennalta laadittuun valmiussuunnitelmaan väestön rokottamisesta kriisitilanteessa. Tällöin olisi luontevaa rokottaa samanaikaisesti erityisryhmien kanssa myös valtion keskeiset toimijat, joihin valtioneuvostokin kuuluu. Mielestäni valtioneuvostolla ei itsellään pitäisi olla edes mahdollisuutta päättää omasta rokotusaikataulustaan. Eikö olisi aika loogista, että hallitus kuuluisi aina automaattisesti eturintamaan?
Käytäntö, johon olemme nyt luisuneet, on oikeastaan käsittämätön. Tämän perusteella saattaa muodostua käsitys, että kansalaisten tarvitsee olla huolissaan omasta rokotteen saamisestaan vasta sitten kun valtioneuvostokin rokotetaan. Huomattavasti parempi olisi omaksua toimintatapa, että aina vastaavanlaisissa tilanteissa kaikki erityisryhmät sekä valtion keskeiset toimijat rokotetaan ja/tai suojataan ensin.
Toinen huomioni on hieman kansanläheisempi. Pääministeri vakuutti, että valtioneuvosto on toimintakykyinen viidellä terveellä ministerillä. En epäile pääministerin sanoja, mutta näinhän saattaa ajatella suuri osa kansasta koko ajan. Valtioneuvostoon lisättiin tälle hallituskaudelle kaksi ministeriä heidän tarpeellisuuttaan perustellen. Kuinka sitten keskellä kriisiä valtioneuvosto voi olla toimintakykyinen viidellä ministerillä jos normaalioloissa heitä tarvitaan 20?
Kaksikymmenvuotisen ravintoloitsijaurani aikana sattui kerran yhden kesäksi palkatun työntekijän kanssa vähän samanlainen tapaus. Nuori ja innokas työntekijä perusteli minulle topakasti, miksei näitä ja näitä tehtäviä tarvitse tehdä juuri aamuvuorossa kahdella työtekijällä.
Otin neuvosta vaarin. Vaihdoin työvuorolistaa siihen suuntaan kuin hän halusi. Viikon kotonaolon jälkeen työtekijä osasi perustella minulle miksi nämä ja nämä työt täytyy tehdä juuri aamuvuorossa ja kahdella työntekijällä. Katsottiin jälleen yhdessä kokonaisuutta samalla tavoin.
Aika harvoin kannattaa työntekijän itse perustella, miksei työ vaadi jostain syystä kaikkia tekijöitään. Voin vakuuttaa, että aina löytyy jokin muu taho, joka miettii sitä kuumeisesti. Omaa tarpeellisuuttaan taas ei voi koskaan liikaa korostaa. Ainakin työnsä voi tehdä niin, että ansaitsee paikkansa ja palkkansa.