Yleinen

Palo- ja pelastustoimen rakennemuutoksesta

Kuuden Televisiouutisissa 12.1 otettiin kantaa palo- ja pelastustoimen ongelmaan väen vähenemisestä ja vanhenemisesta. Vapaapalokuntalaisten määrä kun on vähentynyt kolmanneksella hyvinkin lyhyessä ajassa ja vakinaisten ammattipalomiesten korotettu eläkeikä alkaa jo nyt nakertaa toimintakykyä pelastuslaitoksilla. Juttu oli tehty ansiokkaasti Lappeenrannan paloasemalta.

Sisäasianministeriön pelastusosaston ehdotus asian parantamiseksi olisi siirtää vakinaisia palomiehiä päivävuoroihin ja antaa vapaaehtoisten päivystää öiseen aikaan ja viikonloppuisin. Tarkoitus olisi heidän mukaan näin tehostaa toimintaa, koska tehtäviä on lukumääräisesti enemmän päivällä. Annettiin ikään kuin sellainen kuva, että ammattipalokunnat eivät selviytyisi nykyvahvuudellaan tehtävistään päiväsaikaan tai viikonloppuisin.

Kyse ei kuitenkaan ole tehostamisessa, vaan säästämisestä. Mikäli vakinaisia palomiehiä siirretään päivävuoroihin päivystämään ja heidät korvattaisiin vapaaehtoisin sammutusmiehin, niin kyse on säästämisestäni,  ei toimintojen tehostamisesta.  Valitettavasti samalla kun säästetään rahaa pelastustoimessa, niin aina säästetään myös työn laadussa. Säästön panoksena on pahimmillaan se, että uhrataan omaisuutta ja ihmishenkiä.

Tiedän, että vapaapalokunnat tekevät arvokasta työtä ja heille kuuluu siitä kiitos. Mutta onko siinä mitään järkeä, että he alkavat ottamaan kaupunkikeskuksissa vastuuta vakinaisilta koulutetuilta palomiehiltä. Onko se edes oikein, että heidät nyt velvoitetaan edes suostumaan moiseen hommaan.

Ohjelmassa sopimuspalokuntienliiton toiminnanjohtaja Isto Kujala meni vielä todistamaan, että järjestely sopisi heille erittäin hyvin, koska nykyään työelämästä ei voi lähteä kesken päivän hälytyksiin. Eli kun päivällä ei voi töiden takia harrastaa, niin yöllä olisi aikaa paremmin. Uhrautuvainen ajatus, mutta onko siinä mitään järkeä? Kuka sitä jaksaa? Onko se todellakaan asiakkaan hyöty?

Yhtenä perusteena sisäasiainministeriö on käyttänyt sitä, että hoidetaanhan jo nyt 95 % Suomen pinta-alasta vapaaehtoisin voimin. Väite on vaarallista ja epä-älyllistä potaskaa.  Väitteessä rinnastetaan tahallisesti Suomen pinta-ala ja väestö samanarvoisiksi pelastettaviksi, koska se palvelee sisäasiainministeriön pelastusosaston asiaa.

Vaikka maat, metsät, suot ja vesistöt ovat vapaaehtoisten sammutusmiesten ykköslähtöaluetta, ovat kaupunkikeskittymät suunniteltu hoidettavan yhden minuutin lähtövalmiudella ammattikoulutetuin palomiesten voimin.  Rajaus on selkeä,  sillä säästetään ihmishenkiä. Suomessa on näihin päiviin asti ollut toimiva yhteistyö ammattipalokuntien ja vapaaehtoisten sammutusmiesten välillä. En oikein ymmärrä sitä, että sopimuspalokuntienliiton toiminnanjohtaja Isto Kujala haluaa omilla lausunnoillaan tätä sotkea.

On aivan selvä asia, että työantaja säästää jos virkavastuulla toimivat ammattimiehet laitetaan pois työstä ja heidät korvataan vapaaehtoisilla harrastajilla. Mutta mitä siitä tulisi, jos alkaisimme kaikki harrastamaan toistemme ammatteja säästämisen vuoksi.

Vastoin kuin, sisäasiainministeriön pelastusosasto haluaa, me emme voi myöskään päättää että öiseen aikaan ei tapahdu vakavia onnettomuuksia. Pelastusvalmiuden säilyttäminen ympärivuorokautisesti kaupunkikeskuksissa on kansalaistemme perusoikeuksia. Kustannus on kunnasta riippuen 1-2 % vuosibudjetista. Kannattaako siitä säästää?