Olen ollut kohta kaksi viikkoa lomalla vaimoni kanssa Thaimaan Phuketissa. Aika on mennyt siivillä ja kohta eduskuntatyö voi taas alkaa. Saatuani nettiyhteyden koneeseeni kuntoon on ollut kiva seurata kotimaista keskustelua niin maahanmuuttajista kuin tulevaisuuden eläkeratkaisuista. Keskustelua on käyty erillisinä aiheina, vaikka ne kietoutuvat toisiinsa Suomenkin tulevaisuudessa erittäin tiukasti.
Ennen edellisiä eduskuntavaaleja kävin useissa eläkeläisten järjestämissä tilaisuuksissa. Aiheena oli ja varmaan on vielä ennen seuraaviakin eduskuntavaaleja kansaeläkkeen perusosan leikkaus, joka tehtiin edellisen laman jälkimainingeissa. Eläkkeitä on siis leikettu jo aiemmin ja nyt on herätetty peikko, että se on tavalla tai toisella vielä edessä.
Sanoin jo silloin, kolme vuotta sitten, että tulevaisuuden suurin ongelma ei ole sen hetkisten eläkkeiden taso, vaan kuinka motivoida ikäiseni ( 1965 syntyneet ja nuoremmat ) maksamaan palkastaan työeläkemaksuja, kun tiedossa on, että tästä järjestelmästä emme itse saa eläkettä minkään järjellisen laskelman kautta.
Nyt siis matemaatikot ovat laskeneet yhtälön mahdottomuuden, nuoret miksi siis maksaa vuosikymmeniä maksua josta ei itse tule hyötymään.
Suomalaisille ja muille eurooppalaisille hyvinvointivaltioiden kasvateille on myyty myytti, että vain eläke on tavoite johon kannattaa tähdätä. Sen eteen ponnistellaan koko paras aktiivi-ikä. Kaikki vain sen tähden, että voidaan jäädä työelämän ulkopuolelle yhtäkkiä ja mahdollisimman nuorina ( ja tietysti terveinä).
Minulle ajatus on outo. Minulle sopisi paremmin työskentely ja sen tuoma ajatuksellinen tyydytys koko eliniäkseni. Nimittäin harvoin olen tavannut onnellista eläkeläistä yksiössään, vaikka hänen ei TARVITSE tehdä mitään. Olen huomannut tai pannut merkille, että on ihan sama joutuuko ihminen työelämästä sivuun sairauden, eläkkeen tai työttömyyden takia. Tulos on usein sama. Vuosikymmenten aikana solmitut kaverussuhteet, turvaverkosto ja sosiaalinen ympäristö häviää ihmiselle tuhoisin seurauksin
Usein tuloksena on yksinäinen ihminen.
Meidän eläkekeskustelua vaivaa sen yksipuolinen tuloksellisuuteen perustuva mielikuva. Sen sijaan, että keskusteltaisiin pelkästä eläkeiästä, tulisi keskustella kuinka työtä voisi vähentää iän myötä ja silti tulla taloudellisesti hyvin toimeen. Hyvinvointi ikääntyessä tulisi nostaa keskiöön, numeroiden rinnalle. Työ joka antaa mielihyvän tunteen ihmiselle on korvaamatonta. Ihmisen tarvitsee tuntea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa/perhettä vauvasta vaariin.
Hmmm
Miten maahanmuuttajat tähän kuvioon sotkeutuvat. No siten, että jos Suomesta puuttuu työikäisiä ihmisiä, niin maailma on niitä täynnä. Täällä Thaimaassa ja koko Aasiassa on työikäisiä ja haluisia ihmisiä kadut täynnä. On aika hölmöä, että minun ikäiset ihmiset vastustavat ulkomaalaisten maahanmuuttoa ja samalla maksavat korkeita työeläkemaksuja. Meidänhän tulisi tehdä päinvastoin, tehdä kaikkemme, että vuonna 2020 suomen väkiluku olisi yli kuusi miljoonaa ihmistä. Vain se antaa mahdollisuuden arvokkaalle eläköitymiselle ikäluokallemme.
Suomen bruttokansantuote kun ei tulevaisuudessa kasva ilman työikäisenväestön räjähdysmäistä kasvua.
En siis usko, että eläkkeitä leikkaamalla ja eläkeikää nostamalla voidaan yhteistä ongelmaamme poistaa. Tekomme tulee olla huomattavasti kunnianhimoisempia. Työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä ja tulevasta nousukaudesta otettava kaikki irti sen avulla. Keskustelua aiheen ympäriltä siis jatkettakoon.