”Suo siellä, vetelä täällä”, on tämän päivän poliittista agendaa, kun käsittelemme tänään Kreikan valtion ehdottomasti tarvitsemaa lainamäärää muilta EU:n jäsenvaltioilta. Emme ole pelastamassa pelkästään Kreikkaa, vaan koko euroaluetta pitkältä lamakaudelta.
Olemme tilanteessa, jossa meidän ei pitäisi olla missään tapauksessa. Sopimamme rahaliiton tuli tuoda juuri vakautta, eikä epävarmuutta euromaihin. Nyt kuitenkin huomaamme, että joissain kansantalouksissa ei juurikaan olla tunnettu sanaa kontrolli tai julkisen talouden menokuri. Kreikka ei ole asiassaan yksin ja pelko siitä, että muitakin valtioita joutuu kohta Kreikan kaltaiseen kurimukseen, on laittanut vastuullisemmat valtiot nyt liikkeelle. Toivottavasti emme ole kuitenkaan myöhässä operaatiomme kanssa.
Vaihtoehtomme ovat varsin karut. Laina tai lama.
Vaikka ongelma näyttäytyy meille tällä hetkellä vain Kreikan rahoituksellisena ongelma, en voi olla näkemättä takana myös ihan arkipäiväistä politiikan tekemisen perusongelmaa. On huomattavasti helpompaa myydä kansalaisille hyvinvointiyhteiskuntaa kaikilla herkuilla ja eduilla vaikka sen tekisi velaksi, kuin pyytää heitä elämään reaalitaloudessa.
Kun sitten kupla puhkeaa, ovat hyvät vaihtoehdot vähissä, kuten nyt on käynyt. Asian käsittelyä ei juuri helpota tieto, että Kreikkalaiset ovat itse antaneet erheellistä tietoa taloutensa oikeasta tilasta jo vuosikausien ajan.
Vakauden turvaaminen on meille nyt kuitenkin tärkeämpää kuin syyllisten etsiminen. Voimme perustella sitä itsellemme Globaalilla omallatunnollamme jäsenmaita kohtaan. Voimme myös tekojemme kautta uskoa vastavuoroisuuden periaatteen olemassa oloon, kun näin esimerkillisesti nyt itse toimimme.
Vakaan euroalueen synnyttäminen on vaikeampaa ja kalliimpaa kuin olemme aikanaan ajatelleet. Sen olemassa olon välttämättömyys kuitenkaan ei ole vähentynyt. Globaali maailmankauppa ja sen mukana tulleet uudet vahvat nousevat kansantaloudet laittavat meidät tulevaisuudessa vielä monesti kovien ratkaisuiden eteen. Silloin tarvitaan yhtenäistä ja kilpailukykyistä Eurooppaa. Toivon, että toimemme nyt riittävät ja että kaikki maailmanlopun ennustajat jälleen kerran väärässä.
Loppuun vielä yksi maanläheinen esimerkki omalta takapihalta.
Kouvolalaisena kuntapoliitikkona voisi sanoa myös, että samaa virhettä tehdään nykyisessä Kouvolassakin, kun menojen rakenteisiin ei voida puuttua. Velanottoa lisätään ja taakka jälkipolville vain kasvaa. On hämmästyttävää, että meillä Kouvolassa yhtenä velanottamisen perusteena käytetään sitä, että Kouvolalla ei ole vielä kovin paljon velkaa. Kuulostaa varsin Kreikkalaiselta taloudenpidolta