Suomalaisessa yhteiskunnassa on lähisuhde- ja perheväkivalta varsin yleinen ja vakava ongelma. Lähisuhdeväkivallan yleisin muoto on parisuhdeväkivalta, joka tarkoittaa avioliitossa, avoliitossa, seurustelusuhteessa tai muussa vastaavassa suhteessa tapahtuvaa väkivaltaa.
Poliisin tietoon tulleesta väkivallasta on noin 12 % perheväkivaltaa. Tilanteen vakavuutta kuvaa hyvin myös se, että kaikkiaan perhe- ja parisuhdeväkivallan seurauksena kuolleet muodostavat kolmanneksen kaikista henkirikoksista Suomessa.
Huomioitavaa on, että poliisin tietoon tulleet perheväkivaltatapaukset ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Syynä tähän voidaan pitää ilmoitusalttiuden kasvamista sekä poliisin ilmiöön kiinnittämää huomiota.
Espanja on uusinut vastikään omaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista lakia. Rangaistustasoa on nostettu, erillisiä tuomioistuimia on perustettu juuri näitä tapauksia varten sekä väkivallan uhreille on luotu parempi suojaamisen taso. Vaikean asian julkisuuteen nostamisella on aikaan saatu herkistyminen ongelmalle, joka on siirtynyt kodin piiristä julkiseksi, yhteiseksi asiaksi.
Espanjassa julkinen valta on lähtenyt maan EU-puheenjohtajakaudella tasa-arvoministeri Bibiana Aidon johdolla ajamaan kampanjaa ”Punainen kortti hyökkääjälle”. Esimerkiksi tänä päivänä Espanjassa kerrotaan mm. TV:ssä nimeltä henkilöt, jotka ovat syyllistyneet surmatöihin parisuhteessaan. Kampanja on saanut paljon julkisuutta ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Jopa kolmannes naisiin kohdistuneista kuolemantapauksista lähisuhdeväkivallan seurauksena on vähentynyt ensimmäisen kampanjavuoden aikana.
Suomessa lähisuhde- ja perheväkivalta nousi otsikoihin viikko sitten ikävällä tavalla kun selvisi, että hätäpuhelun aikana hätäkeskuspäivystäjä oli kysynyt soittajalta, että ”otatko muijaltas pataan”? Tämä kuvastaa hyvin asenteissamme olevan ongelman. Lähisuhde- ja perheväkivalta on Suomessa edelleen tabu, johon häpeä ja vaikeneminen kuuluvat lähes itsestäänselvyyksinä.
Tähän tarvitaan muutos, sillä ongelma on suuri. Lähisuhde- ja perheväkivallan julkisempi esiin nostaminen olisi siksi välttämätöntä. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen kulttuuri- ja tasa-arvoministeri Stefan Wallinille, jossa pyysin häntä ottamaan asiassa samanlaista johtajuutta kuin hänen ministeritoverinsa Bibiana Aido on tehnyt Espanjassa.
Olen myös avannut Facebookissa ryhmän ” Punainen kortti hyökkääjälle – sano ei lähisuhdeväkivallalle”, jossa voit ottaa kantaa asian puolesta.