Kouvolan valtuusto teki eilen 14.11 kokouksessaan asukkailleen hyvän ratkaisun. Päätimme poistaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja ratkaisulla rakentaa Kouvolan kotiharjun alueelle sosiaali- ja terveyspalveluiden keskus Ratamo. Näin 2,5 vuoden tiivis ja perusteellinen virkamiesvalmistelu saatiin vietyä maaliin.
Aivan mutkatonta asian ratkaiseminen ei ollut. Asiahan piti saada ratkaistua jo kuukausi sitten olleessa kokouksessa, mutta silloin osa valtuutetuista tunsi saaneensa liian vähän informaatiota asiasta, joten kuukauden tuumaustauko oli tarpeen.
Valmistelun viime metreillä keskustelu ratamokeskuksen paikasta oli sotkea koko hyvän hankkeen. Hankkeesta tuli aluepoliittinen kiistakapula kun osa valtuutetuista olisi halunnut tehdä itselleen poliittisesti helpomman ratkaisun. Onneksi virkamiesvalmistelusta tullut esitys voitti äänestyksen ja pääsemme kehittämään koko alueemme sosiaali- ja terveyspalveluita sen pohjalta.
Olemme tulevaisuudessa suurien haasteiden edessä kun väestömme ikääntyy ja tarvitsee palveluita yhä enemmän. Palveluiden karsiminen olisi ollut edessä jos tahtotilaa palveluiden monipuolistamiseksi, tiivistämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi ei löytynyt.
Nähtäväksi kuitenkin jää kuinka auvoista kehitystyö on kun lopullisessa äänestyksessä tuli 18 tyhjää ääntä ja lähes yhtä monta vastalausetta. Todennäköisesti ajaudumme valitusten kierteeseen ja kehitystyö ei pääse kunnolla vauhtiin. Hieman asia ihmetyttää, kun olimme varmaan(kin) yhtä mieltä siitä, että palveluverkkomme tulee muuttaa paremmin vastaamaan nykypäivän haasteisiin.
Minulle uutta oli, että suurin osa vastalauseista oli kirjoitettu valmiiksi ennen kokousta ja ne lensivät puheenjohtajan pöydälle välittömästi päätöksen jälkeen. Eli oli jo päätetty kotona saunan lauteilla, että valitetaan jos minun mielipide ei tule päätösehdotukseksi. Kun asiaa ääneen ihmettelin, niin minua ohjeistettiin, että tämä on vanha kuusankoskelainen tapa. Miten ihmeessä voimme saada milloinkaan mitään valmista jos kaikki suhtautuvat yhtä välinpitämättömästi päätöksentekoon?
Kuusankoskelainen Anssi Tähtinen (ps) kirjoitti KS (17.10) aiheen tiimoilta yleisönosaston palstalla viisaasti. ” yhteistyö ja keskinäinen luottamus ovat ensiarvoisen tärkeitä yhteiseen hyvään pyrittäessä. Nämä voidaan saavuttaa vain avoimuudella ja rehellisyydellä. Salailulla ja asioiden vääristelyllä on hyvin lyhyet jäljet.”
Nähtäväksi jää mitä rehellisyys ja avoimuus nyt tarkoittavat. Ovatko ne kevyttä kulutustavaraa joiden parasta ennen päiväys vanheni hetkessä omien aluepoliittisten tavoitteiden edessä vai säilyttääkö ne arvonsa pyrittäessä yhteiseen hyvään.