Yleinen

Kyllä paskaduuneja on

Keskustelu nuorista, syrjäytymisestä, työstä ja sen mielekkyydestä on käynyt kierroksilla viime päivien aikana. Ylen Ajankohtainen Kakkonen sai pallon pyörimään ja nyt siitä sitten keskustellaan. Asiaa on vasta ruotinut kolumnissaan työministeri Lauri Ihalainen ja nyt myös Kouvolan Sanomien päätoimittaja Pekka Laiho ( 29.11) omassa ylänurkassaan luvaten jatkaa asian käsittelyä lehdessään.

Nuoret, työ, syrjäytyminen ja työn mielekkyys linkittyvät toisiinsa tiukasti. On siis hyvä, että asiasta puhutaan ja se koetaan tärkeäksi. On kuitenkin huomattava, että kun suurten ikäluokkien edustajat asiasta puhuvat, he puhuvat asian vierestä. Kun omat talot, mökit ja autot on maksettu ja nauttii maailman pisimmistä kesälomista, on helppo sanoa että ”niin surkeita duuneja ei olekaan, etteikö sillä olisi arvoa”.

Kyllä paskaduuneja on. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta itse työtä, vaan sitä mitä se merkitsee. Paskaduuni on tyypillisesti työ, johon sitoudutaan täysillä, mutta sillä ei elä. Olisi hyvä huomata että työtä tehdään rahan takia, ei kunnioituksesta työnantajaa tai työntekoa kohtaan. Jos kaiken vaivan jälkeen rahat eivät riitä elämiseen, työstä tulee paskaduuni joka ei kiinnosta.

Osa- ja määräaikaiset tai vuokratyösopimukset pitävät nuorisomme nöyrinä työnhakijoina niin kauan kuin he jaksavat. Sitoutuminen työhön ja työntekoon lakkaa, kun huomaa tekevänsä työtä minimipalkalla, olemattomalla työterveydenhuollolla, ilman lomia ja ilman työn arvostusta. Saman saa sosiaaliturvasta tekemättä mitään.

Suurin osa suomalaisista nuorista pärjää hyvin, mutta ei kaikki. Hyvällä koulutuksella mahdollisuudet päästä kunnon duuniin paranevat.  Suomi on kuitenkin meille kaikille parempi paikka elää, kun hoidamme työelämän säännöt sellaisiksi, että työelämä koskettaa meitä kaikkia verovaroista kustannettavan sosiaaliturvan sijaan. 

En halua nähdä Suomea keskieurooppalaisena työttömyyden kriisimaana, jossa työllisyyserot nuorten ja vanhemman väestön välillä kasvavat tämän laman edetessä. Työnantajilla, työntekijöiden etujärjestöillä ja maan hallitusvallalla on haastava ja pikainen tehtävä löytää ratkaisu nykyisiin ongelmiin. Kukaan ei halua tehdä paskaduunia – ei siis luoda niille markkinoita.