Kaikki puolueet ovat yhtä mieltä, että halutaan parempi järjestelmä, josta ihmiset hyötyvät. Aika itsestään selvää ja poliittisesti hyväksyttävää, eikö totta. Auki on vain rahoitus. Siitä huolimatta lupaamme kansalaisille kaiken hyvän.
Normaalia olisi ensin selvittää, mitä tämä kaikki maksaa ja miten se rahoitetaan. Nyt siitä päätetään vasta kun muusta saadaan poliittinen sopu.
Soini ja Sipilä keksivät Sotesotaan ratkaisun ja se on Sotevero. Eikö nyt kannattaisi selvittää kuinka suureksi Sotevero kasvaa, ennen kuin siirrymme Neuvostoaikaiseen suunnitelmatalouteen terveydenhuollossamme?
Luovummehan tässä samalla suuresta osasta kunnallisesta itsemääräämisoikeudesta, kun päätäntävalta terveydenhuollosta menee kuntayhtymille. Lähtökohta uudistukselle oli palveluiden parantamisen lisäksi kestävyysvajeen tilkitseminen, mutta nyt on täysin auki, miten uudistus tehostaa tuottavuutta ja vastaa julkisen talouden haasteisiin.
Minusta näyttää siltä, että päästäkseen eroon ikävästä Sotesta, ollaan valmiita lupaamaan kymmenen hyvä ja sata kaunista, jotta uudistuksen ikävin vaihe, rahoitus, voidaan siirtää vaalien jälkeiseen aikaan. Samalla minulle tulee mieleen, että kun kuntauudistuksessa ei päästy eteenpäin, niin myös Soten kehittämisestä olisi pitänyt luopua ja odottaa köyhtyvien kuntien kypsymistä kuntauudistuskuntoon.