Kouvola

Itsenäisyyspäivän tervehdys 6.12.2014

Minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän itsenäisyyspäivän juhlaan Kouvolan kaupungin tervehdys. Kouvolan kaupungille on arvokasta saada olla itsenäisyyspäivän juhlan isäntänä tänään.

Kuulun itse siihen sukupolveen, jolla ei ole omakohtaisia kokemuksia sodasta. Ei edes omakohtaisia muistikuvia tarinoista niiltä ajoilta. Isäni on sodan ajan lapsi, evakko ja ammatiltaan sotilas, mutta ei hänkään kokenut, että hänellä olisi ollut tarvetta jakaa muistojaan tai oman isänsä kokemuksia kanssani.

Tätäkin puhetta miettiessäni ja kirjoittaessani olen ajatellut, kuinka uskottavaa on puhua asiasta, josta suuri osa kuulijoista tietää minua enemmän. Jouduin miettimään omaa katsantokantaani moneen kertaan.

Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka itsenäisyys näyttäytyy minulle ja minua nuoremmille sukupolville eri tavalla kuin sota-ajan sukupolville, voin oman kiitollisuuteni osoittaa sotiemme veteraaneille ja Lotille, itsenäisyytemme takuumiehille ja naisille, kun siihen minulla on mahdollisuus.

Mutta mitä ajattelevat tämän päivän nuoret itsenäisyydestä. Millaisia tuntoja itsenäisyyspäivä heissä herättää. Erehdymme, jos oletamme, että samanlaisia kuin sotien jälkeisillä sukupolvilla tai puhumattakaan sukupolvista, joilla on omakohtaisia kokemuksia sodasta. Osaavatko nykyajan nuoret tai tulevat sukupolvet yhdistää itsenäisyyden ja siihen liittyvät kansakunnan kohtalon ja kärsimyksen vuodet toisiinsa?

Käsitykseni on, että sota on arkipäiväistynyt nykysukupolville. Sotaa tulee päivittäin, kellon ympäri, televisiosta ja pahoja kriisipesäkkeitä syntyy koko ajan. Elokuvia sodasta 42 tuuman televisiossa esitetään yhtä paljon kuin komedioita tai rakkauselokuvia. Sotaa voi seurata omalta kotisohvalta rennosti, ilman että siinä olisi mitään, mikä koskettaisi tai toisi epämukavia mielikuvia.

Ei koskaan enää sotaa. Ei koskaan enää sotaa, on sodan käyneen tai kokeneen ensimmäinen ajatus sodasta keskusteltaessa. Tämä sanoma ei välity viestimistä tarpeeksi hyvin suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja sen edustajille.

Ukrainan kriisi on puhuttanut paljon. Meitä Suomalaisia se on omalla tavallaan lähellä. Isompi sortaa pienempää. Taloudellisesti, kaupallisesti Venäjän kanssa liitoksissa olevat valtiot miettivät pakotekeinoja Venäjälle, mutta vain sellaisia, joilla olisi mahdollisimman vähän vaikutusta meille itsellemme. Yhtymäkohtia Suomen lähihistoriaan löytyy siis paljon.

Sodanaikaisten sukupolvien uhrauksia ei voi liikaa arvostaa. Sen ymmärtää paremmin, kun seuraa lähialueidemme tapahtumia. Itsenäisyys, joka tänä päivänä on meille itsestään selviö, ei sitä ole tällä hetkellä edes kaikissa Euroopan valtioissa.

Samalla kun toivotan teidät tervetulleeksi Kouvolan kaupungintalolle, haluan kiittää kaikkia itsenäisyyden ajasta, jota olen saanut elää. Haluan kiittää, koska olen saanut elää rauhan aikaa, opiskella, tehdä työtä ja perustaa perheen ja kasvattaa lapseni vapaassa Suomessa. Haluan kiittää myös siksi, että lapseni ovat saaneet mitä parhaimmat mahdollisuudet viedä omaa elämäänsä eteenpäin.

Samalla rohkenen toivoa, että nykyiset ja tulevat sukupolvet osaavat olla aikaisempien sukupolvien uhrauksien arvoisia ja vaalia itsenäisyyttämme sen vaatimalla, arvokkaalla tavalla.

Hyvät ystävät

Ennen tilaisuuden alkua järjestetyssä kahvitilaisuudessa aistin, että tilaisuudesta tulee lämminhenkinen. Juhlan ohjelma sen kyllä osoittaa, mutta henki on tärkeä. Sen aistii.

Haluan toivottaa teille lämminhenkistä ja ikimuistettavaa itsenäisyyspäivänjuhlaa. Tervetuloa, viihtykää ja nauttikaa hyvästä ohjelmasta. Kiitos

WP_20131010_006