Kouvolan Sanomien (16.11) artikkeli kuvaa hyvin Kouvolan maakunnallisen edunvalvonnan tilaa. Niin kansanedustaja Markku Pakkanen kuin ministeri Jari Lindströmkin kertovat toimivansa koko Kymenlaakson ratkaisun puolesta. Kysymys kuuluukin, että mitä ja kenen toimesta tehtyä ratkaisumallia ajetaan?
Ministeri Juha Rehulan vierailu Kouvolassa ja Kotkassa ennen kesää sai maakunnan molemmissa päissä vipinää poliittisiin päättäjiin. Rehula lupasi, että jos yhteinen sävel löytyy, niin hänellä on kynä povitaskussa ja hän piirtää nimensä siihen ratkaisuun ja hyväksyy sen.
Sovimme maakunnan kuntien ja kaupunkien kesken heti karkeasta työnjaosta. Sovittiin, että Kouvolaan ja Kotkaan jätettäisiin yhteispäivystys, ja että Kouvola tukee vahvaa keskussairaalaa Kotkaan. Sopimiseen tarvittiin yksi kokous, ja asia oli sillä selvä.
Asian olisi luullut olevan kunnossa ja kehitystyön jatkuvan näiden askelmerkkien viitoittamana. Mutta kuinka kävikään?
Sairaanhoitopiiri Carean valmistelu lähti omille teilleen, siellä yksinkertaisesti jätettiin Kouvolan yhteispäivystys kaikesta virkamiesvalmistelusta pois. Samoin maakunnallinen sote-valmistelu, jota Kouvolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Harri Helminen vetää, alkoi toimia kuntien sopimaa linjausta vastaan.
Paljon julkisuutta saanut Kouvolan Ismo Korhosen ja Kotkan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Niina Braskin syrjäyttäminen maakuntauudistuksen valmistelun johdosta oli mielestäni iso virhe. Valmistelun tasapuolisuus maakunnan eri päiden välillä ei enää sen jälkeen ole toteutunut.
Maakunnallisen yhteisen näkemyksen esteenä siis on, että vaikka omistajat, eli kaupungit ja kunnat, ovat löytäneet yhteisen sävelen valmistelulle, se ei ole vaikuttanut omistamiemme ja rahoittamiemme toimijoiden tekemisiin.
Asiaan olisi yksinkertainen ratkaisu. Lopetetaan tämä leikkiminen ja vaihdetaan molemmista valmisteluorganisaatioista keskeiset toimijat ja valvotaan, että homma lähtee oikeille urille.
Kaikkialla muualla paitsi kunnallisessa toiminnassa tämä omistajien tahdon vastainen toiminta olisi jo johtanut johtajavaihdoksiin. Ja ongelma yhteisestä sävelestä olisi ratkaista.
On ollut myös järkyttävää huomata, että ne tahot, jotka eniten vastustavat Kouvolan toimia löytää hyvä varasuunnitelma yhteisyrityksestä yksityisen palveluntuottajan kanssa, samalla valmistelevat omistajien tahdon vastaisesti soteuudistusta Kymenlaaksossa.
Jari Lindström peräänkuuluttaa säästöjä. Hän on itse asiassa oikeassa, mutta kolmen miljardin säästöjä ei saada erikoissairaanhoidon palveluista. Jo nyt on nähty, että säästöjen voimallinen hakeminen sieltä on kyllä näyttävää, mutta rapauttaa toiminnan, eikä tue tavoitetta yhdenvertaisesta palveluiden saatavuudesta maakunnan asukkaille.
Säästöt tulevat edelleen, kuten alkuperäinen tavoite oli, syvästä perusterveydenhoidon, sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon integraatiosta.
Pakkasen vaatimus, että Carean virkahenkilöstö määrittelee, mitä toimintoja maakunnasta löytyy, on posketon. Asian määrittely kuuluu vaaleilla valituille päättäjille, hehän asiasta vastaavat. Virkamiesten tehtävä on toteuttaa päätökset.
Itse olen valmis päätöksentekoon, jolla saamme maakunnasta yhtenäisen lausunnon Helsinkiin vietäväksi. Vaihdetaan ne tahot valmistelusta pois, jotka ovat tosiasiallisesti koko ajan vain heittäneet soraa yhtenäisen valmistelun rattaisiin.
Suurempi päätäköön eli Kouvola. On muuten keskeisellä paikalla.