Maanantai 11.11.2019 valtuuston kokouksen anti jäi säästöjen puolesta melko torsoksi. Tarkoittaa sitä, että samoihin asioihin palataan ensi vuonna uudelleen. Minkä taakseen jättää, sen edestään aina löytää. Valitsimme nyt äänestysten kautta veronkorotusten jatkumon, vaikka muuta väitetään valtuuston vasemmalla reunalla.
Kampittaessaan kaupunginjohtajan säästöesityksiä demarit kutsuivat toimenpidettä kompromissiksi. Eli kun he muuttivat esityksiä itselleen poliittisesti paremmin siedettäviksi, se olisi valtuuston kompromissi säästöesityksille. He unohtivat mainita, että tämän kompromissin seurauksena verot tulevat nousemaan suunniteltua enemmän ja että kaupungin työntekijöiden lomautukset jatkuvat ja ovat pidempiä kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli.
Kaupungin taloudellinen liikkumavara ja kehittäminen valuu vanhentuneiden rakenteiden ja palveluverkkojen ylläpitämiseen.
Aamun Kouvolan Sanomissa (13.11) valtuutettu Pakkanen (kesk) kertoo kokoomuksen linjan olleen rahan kylmää politiikkaa. Ehkä Kokoomus onkin sitten Vihreiden rinnalla ainoa poliittinen ryhmä, joka ymmärtää, mitä vuotuinen 30 miljoonan alijäämä tuo tullessaan. Se on 100 miljoonaa muutamassa vuodessa ja se tarkoittaa valtion arviointimenettelyä, joka vie tuhkatkin pesästä.
Olisin toivonut Pakkaselta hieman syvällisempää pohdintaa. Silloin hän olisi ehkä nähnyt, että rajalinjat eivät olleet perinteisen poliittiset, vaan rajalinjat asioiden kohdilla jakautuivat eri tavalla. Olivat he, jotka ovat huolissaan kaupungin ja sen asukkaiden tulevaisuudesta ja sitten he, jotka ovat jämähtäneet menneeseen ja pitävät kynsin ja hampain kiinni vanhasta.
Rajalinjat voidaan jakaa myös sen mukaan, kuka uskoo ammattilaisten tekemiin selvityksiin ja niihin, jotka tekevät omat maallikkoselvityksensä ilman kosketuspintaa todellisuuteen.
Kristillisten Sakari Smeds oivallisesti aisti, että ”tietynlainen jännitys jäi olemaan”. Aivan kuten kesken jääneen, virheellisesti ja vajaasti tehdyn työn kohdalla aina kuuluukin jäädä.
Sakke jäi harmittelemaan sitä, että yhteistä linjaa ei löytynyt ryhmien kesken. Mutta miten sellainen olisi voinut löytyä, kun kaikkia ryhmiä ei edes kutsuttu asioista neuvottelemaan. Neuvotteluihin kutsuttiin vain ne tahot, jotka etukäteen tiedettiin olevan valmiita sabotoimaan kaupunginjohtajan esitystä.
Sakke olisi myös halunnut, että ryhmät olisivat koordinoineet tulot, menot ja investoinnit vahvemmin. Tästä olen hänen kanssaan vahvasti erimielinen. Ei ryhmistä löydy asiantuntijuutta, aikaa tai taitoa näin isojen ja laajojen asioiden valmisteluun. Kyllä ryhmien tulee luottaa virkamiesvalmisteluun ja tyytyä strategiseen johtamiseen ja ohjaamiseen tärkeissä ja laajoissa asiakysymyksissä.
Yksi suurimmista valuvioista uuden Kouvolan valtuustossa on siis se, että poliittiset ryhmät antavat virkamieskunnalle valmistelutehtävän, mutta lähtevät sen jälkeen itse salaa valmistelemaan asioita omien intressiensä kautta. On silloin selvää, että eri osapuolilla on suuria näkemyseroja.
Olen läheltä seurannut vuosien ajan, kuinka virkamiehet valmistelevat asioita. Kerätään faktatietoa, kuunnellaan asiantuntijoita ja palkataan vielä alan ammattilaisia, jotta valmisteluun saataisiin viimeisin tieto päätöksenteon tueksi.
Kuitenkin äänestyksien kautta päätöksenteossa menestyy salassa valmisteltu, muutaman Pentik-Paviljongin kokouksen ja poliittisen tarkoituksenmukaisuuden ja mututuntuman täyttämä esitys. Tämä menettelytapa on jopa demokratian toteutumisen kannalta katsottuna hyvin arveluttavaa.
Tein myös yhden erikoisen huomion. Kaupunginjohtajan muutettua/sabotoitua esitystä ei kehuttu valtuuston kokouksen aikana. Kuinka olisi voitukaan. Eihän se perustunut tutkittuun tietoon tai faktaan. Nyt toivotaan, että kansa unohtaa ja pöly laskeutuu.
On selvää, ja Kouvolassa nyt moneen kertaan toteen näytettyä, että maksajan, eli kunnan asukkaan rooli kasvaa tuloveroprosentin noustessa, kun jätämme asiantuntijavalmistelun huomioimatta päätöksenteossa. Hihasta ravistettuna maanantai-illan valtuuston kokous lisäsi vuositasolla alijäämäämme noin kahdella miljoonalla eurolla. Pentik-Paviljongin parlamentti voisi maksaa sen omistaan. Tuli taas kampaviinerille hintaa.