Kuohunta Antti Rinteen ja hänen Postin työriitaan liittyvien tulkintojensa välillä ei ota laantuakseen. Syykin on selvä, hän on puhunut joko tietämättään tai tietoisesti totuutta säästellen. Sillä onhan jo nyt kaikille selvää, että mitään omistajaohjausta Postin hallitukselle ei siinä muodossa ole annettu, kuin asiasta on säädetty.
Mikäli omistajaohjausta olisi yhtiökokouksessa annettu tai asiasta olisi valtioneuvostossa sovittu, olisi siitä mustaa valkoisella ja paperi olisi jo ollut kaikissa viestimissä esillä. Ja tietenkin Postin toimiva hallitus olisi erotettu jo kauan aikaa sitten.
Pääministeri Rinne on toiminut, kuten ammattiyhdistysjohtaja toimii, itsenäisesti ja itsepäisesti. Ymmärrän asian, en minäkään sulata tämän kaltaista työehtojen polkemista. Se on siis minunkin mielipiteeni, mutta omistajaohjaksena sitä ei voi pitää.
Omistajaohjaksen näkökulmasta Rinteen toikkarointi asiassa on ollut hyvin ristiriitaista. Olisihan ollut suotavaa, että hallituskumppaneiden ministerit, jotka valtioneuvostoon kuuluvat, tietäisivät aikanaan antaneensa omistajaohjausta. Tai että Postin hallitus tietäisi saaneensa omistajaohjausta.
Näyttää siltä, että pääministerin halu olla työtaistelussa osapuoli muodostuu nyt koko valtioneuvoston päänsäryksi. Poliittisten irtopisteiden keruussa pääsi unohtumaan oma pääministerin asema ja vastuut.
Nähtäväksi jää, millaisen hinnan Rinne asiasta joutuu maksamaan hallituskumppaneilleen. Riittääkö julkinen katuminen ja anteeksipyyntö vai onko demareilla edessään uuden pääministerin etsiminen. Mahdollista on myös hallituksen kaatuminen, mitä on jo opposition puolelta väläytelty.
Ongelmallista Rinteen kannalta on myös, että hän on julkisuudessa syyttänyt omistajaohjauksesta vastannutta Sirpa Paateroa siitä, että hänen antamiaan ohjeita työehtojen polkemisesta ei riittävän selväsanaisesti torjuttu. Siis hänen, Antti Rinteen, antamia ohjeita. Ei valtioneuvoston tai hallitusohjelman kirjauksia.
Pääministeri Rinne heitti selviytymistaistelussaan omistajaohjauksesta vastanneen ministeri Paateron bussinsa alle, nähtäväksi jää, onko hänellä itsellään sama suunta. Selvää myös on, että jos Postin hallitus tämän jälkeen erotetaan, kyse on kostosta, ei yhtiön edunvalvonnasta.
Mutta mitä tästä selkkauksesta opimme? Tuskin mitään. Omistajaohjauksesta vastaa tulevaisuudessakin demariministeri, vaikka se tuo lähtökohtaisesti ongelmia. Demarithan ovat työriidassa aina vastapuolella pöytää. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Eli kuka maksaa seuraavat eduskunta-, ja kunnallisvaalit?