Sisäministeriön kansliapäällikön nimittämisestä on tullut ongelma. Valtioneuvoston yksimielisesti tukema sitoutumaton Ilkka Laitinen ei kelpaa presidentillemme, vaan hän haluaa paikalle Demarin. Siis edelleen muuten pätevä tai demari, milloin pääsemme tästä tavasta eroon. Totuuden nimessä olen tavannut kyllä Halosen ehdokkaan Ritva Viljasen ja kyllä hän varmaan hommassa pärjäisi, mutta miksi hän edes sille paikalle haluaisi, kun valtioneuvoston tukea takana ei ole. Halosen logiikkaa on vaikea ymmärtää tässä tapauksessa, jos tarkoituksena ei ole saada mahdollisimman monta demaria hyvälle paikalle, ennen oman kauden loppua. Mielestäni Kataisen vaatimus ”valta ja vastuu samaan paikkaan” on vähintäänkin kohtuullinen. Istuvien ministerien ja kansliapäälliköiden saumaton yhteistyö ja luottamus on ehdottoman tärkeää. Mielestäni asiaan puuttuminen Presidentin taholta muuten kuin leimasimena, on turhaa kiukuttelua. Hän ei tee kuin karhunpalveluksen Viljaselle ja hänen uralleen.
Vaalit lähestyvät ja kaikenlaista vaalityötä tehdään, jokainen omalla sarallaan. Presidentti Halosen nimitysasiaan puuttuminen voidaan katsoa kuuluvaksi osaksi hänen työtään tai sitten myös eräänlaiseksi vaalityöksi, puolustamalla naista valtioneuvostoa vastaan. Minusta vaan nämä omien aatesiskojen ja -veljien läpinuijiminen väkisin ei enää kuulu tähän päivään. Avoimuutta kun on vaadittu pitkin kevättä ja kesää yhteen jos toiseenkin asiaan. Mielestäni viisasten kiven tulisi löytyä tässäkin asiassa nopeasti, jotta suuremmilta kohuilta säästyttäisiin.
Hiukan vanhempi asia on tuoreen demarijohtajan, Jutta Urpilaisen esiin nostama maksuton päivähoito. Sen verran nopea ja räväkkä Jutan aloitusvaatimus oli, että taisi yllättää koko poliittisen kenttäväen. Mukaan lukien oman peruskenttäväen, eihän asiasta puhuttu mitään oman vallassaoloajan aikana. Kunta päättäjille, niin demareille kuin muillekin, asian nieleminen on aika vaikeaa. Yleisesti tiedossa kun on, että haasteita tulevaisuudessa aiheuttaa enemmän vanhustenhuolto ja terveydenhuolto, kuin mikään muu sektori. Miksi siis nyt yhtäkkiä keskittyä päivähoitoon, kun siellä tehtiin jo aikaisemmin huomattavia tulonsiirtoja heikommassa taloudellisessa asemassa olevien perheiden suuntaan?
Tietty demarilogiikka asian takana kyllä on. Antti Kalliomäen ollessa opetusministerinä, demarit vaativat eheytettyä koulupäivää lapsillemme. Lapset menisivät kouluun aamulla ja tulisivat koulusta kotiin aina vasta iltapäivästä, kun vanhempien työpäivä loppuu. Päivä täytettäisiin koululla ja erilaisella kerhotoiminnalla. Lasten ohjaaminen kokonaisvaltaisesti kunnan hoidettavaksi on ihmeellinen demaripäähänpinttymä. Eikö lastenhoito ja kasvatus tulisi kuulua ensisijaisesti vanhemmille? Miksi lapset eivät saisi olla kotona? Hyvinhän mekin, aikaisemmat sukupolvet, olemme sieltä selviytyneet ja elämme täysin normaalia elämää..