Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ehdotti maan hallitukselle asiantuntijaelimen perustamista koronavirusepidemian selättämiseksi. Tarjosi auttavaa kättä, mutta vastaus oli jotain muuta kuin oli odotettu.
Niinistön kirje aiheutti toimivaltakysymyksen ja keskustelun vallasta.
Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola kuvasi tapahtumaa oivallisesti. Niinistö tarjosi nyrkkiä – Marin näytti keskisormea. Hyvästä presidentin esityksestä tuli arvovaltakysymys.
Niinistön tarkoitus oli parantaa valmiuksia koronaviruksen torjumisessa, mutta viesti ei tavoittanut kohdettaan. Ihmettelen asiaa, ja varmaan moni muukin ihmettelee. Onko tämänkaltaiseen ylimielisyyteen nyt varaa? Arvioihan YK:n pääsihteerikin, että kyseessä on toisen maailmansodan jälkeen pahin globaali kriisi.
Lopulta järki voitti ja pääministeri perusti operaatiokeskuksen ja sen jälkeen Covid 19 ryhmän, eli paremmalle tiedonsaannille ja suunnittelulle oli tilaus olemassa, Marin ei vain ollut huomannut sitä.
Pääministeri Marinin suhtautumista presidentin kirjeeseen on ihmetelty vähän laajemminkin. On aivan ilmeistä, että koronaviruksen torjuntaan pitää resursoitua paljon paremmin kuin nyt on tehty.
Tarpeen uuden asiantuntijaelimen perustamiseen ovat huomanneet varmasti kaikki, jotka seuraavat televisiosta hallituksen koronainfotilaisuuksia. Tilaisuus on myöhässä joka kerta. Ministerit lukevat vuorotellen paperista asiantuntijoiden kirjoittamat lausunnot. Kukaan ei pysty puhumaan asiasta mitään ilman, että joku on sen etukäteen kirjoittanut. Toistavat vain toisiaan.
Puuduttavaa, epäammatillista ja huonoa informaatiota. On huomattavasti antoisampaa seurata keskusteluohjelmia, joissa asiantuntijat kertovat omat käsityksensä.
Mielestäni on aivan päivänselvää, että hallituksen ministerit eivät ole asiantuntijoita tässä asiassa, ja silloin ei pidä sellaisena esiintyä. Kun apua tarjotaan näin arvovaltaiselta taholta, ei sitä pidä sivuuttaa heppoisin perustein. Käy niin kuin nyt kävi, pilkka osui omaan nilkkaan.
Kun torjuntatalkoisiin ilmoittautuu tasavallan presidentti ja laittaa näin itsensä peliin, se antaa pääministerille tässä vaikeassa tilanteessa lisää liikkumavaraa, ei kavenna sitä. Huteja tulee varmasti – muitakin kuin lentokenttägate, ja silloin tarvitaan leveämpiä hartioita, jotta ei jouduta taas uuteen luottamuskriisiin.
Omalta armeija-ajalta muista yhden hyvän opetuksen, jonka sain silloiselta esimieheltäni. Tietysti töppäykseni jälkeen. Kysykää aina, kun lähdette metsään joukkueen kanssa, että onko joukossa ketään, joka osaa suunnistaa ja harrastaa sitä siviilissä. Säästätte itseänne ja joukkuetta.
Perimmältään nyt on kysymys samasta asiasta. En epäile, etteikö Marinin johdolla lopulta koronavirusta selätetä. Mutta viisautta olisi hieman nöyrtyä ja ottaa tarjottu apu vastaan. Jos nyt eksyy, niin harmi on suurempi kuin ruokailusta myöhästyminen. Siitäkin kuuli ihan tarpeeksi kauan.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus – ei tosin varmaan kaikkien mielestä.